Olen ihmeissäni, miten blogini seuraajat ovat pysyneet mukana vaikka blogi on ollut koomassa neljä kuukautta. Surullista on lukea noita vanhoja, toivoa täynnä olevia tekstejäni. Mieleni on mustempi kuin preerian yö, kehon rasvaprosentin muutoksesta en mitään tiedä mutta se ei päätä huimaavaa ole, liekö nousussa. Harmi kun en älynnyt ottaa mittoja itsestäni silloin tammikuussa (?) kun aloitin blogin kirjoittamisen.
Nyt olen syönyt itseni kesän aikana uuden motivaation alkuun, päätös on tällä kertaa kypsynyt hiljalleen ja tällä kertaa en syö sanojani.. Vaikka kaikkea muuta syön. Ihan tosi, kun päätän alkaa pienentämään bootya aikuisten oikeasti aivoni rekisteröivät tämän päätöksen niin, että pitää syödä. Nyt on nälkä, kohta on nälkä, nälkä on jatkuvasti vaikka söisi terveellisesti ja monipuolisesti. Aivot huutaa ruokaa ja vaikka kuinka yrittäisi taistella nälkää vastaan kaikin keinoin on pakko lopussa juosta jääkaapille. Joten jos teillä on jotain hyviä, proteiinipitoisia ja vähähiilihydraattisia ruokareseptejä takataskussa otan ne ilomielin vastaan. Niin, ja vaatimuksena on myös se, että ne olisi helppo valmistaa. Nimittäin minulle on valtava haaste jopa keittää perunoita.
Minulla on nyt kaikki kliseisen laihduttajan kamppeet kasassa:
- Miljoonat nettiartikkelit check
- Motivaatiovaatteet check
- Mittanauha check
- Blogin uudelleenherätys check
- Takaraja check
- Henkilökohtainen päiväkirja check.
Mutta vaakaa minulla ei edelleenkään ole. Olen nyt päättänyt hankkia jonkunnäköisen vaa'an, joka kertoo minulle muutoksesta tai sen olemattomuudesta. Toivottavasti muutoksesta.
Mikä on hyvä väli punnita itsensä? Entä ottaa mitat? (Käsivarsi, vyötärö, lantio, reidet)
Mä en nyt joka päivä viitsisi kuitenkaan masentaa itseäni kun muutos tapahtuu niin tuskastuttavan hitaasti.
Olen muuten keksinyt uuden naurettavan tekosyyn. Tai oikeastaan se oli jo silloin kun blogi alkoi saada hengityskatkoksia ja kun se vajosi koomaan, olin saanut itselleni pienestä asiasta valtavan suuren pelon joka esti minua liikuttamasta jopa koiraani pidempiä lenkkejä. Nimittäin irtokoirat. Koskaan ei ole ainuttakaan vastaan tullut, mutta olen aivan hysteerinen jos koirani alkaa tappelemaan jonkun toisen koiran kanssa. Mitä helvettiä minun pitää siinä tilanteessa tehdä? Päästää hihnasta irti ja huutaa niin kovaa kuin kurkusta lähtee? Kun olen kusettamassa koiraani pälyilen ympärilleni kuin mielenterveysongelmainen joka pelkää vähintään ufojen sieppausta tai muuta vastaavaa. Jos näen koiran enkä heti havaitse omistajaa jähmetyn ja alan miettiä pakosuuntaa. Naurettavaa, mutta kai mä pelkään koirani puolesta. :D Tai lenkkeilyä. Ehkä lenkkeilyä.
Palaillaan, for sure.
Luvassa mittoja (oh no) ja ruokavaliota.
torstai 3. lokakuuta 2013
tiistai 21. toukokuuta 2013
20
Voi jeesus.
Back to reality.
Mä oon viimeisimmät viikot elänyt jossain helvetin haavemaailmassa, josta mä sit eilen havahduin kun Baywatch-typykän sijaan peilistä tuijotti takaisin sinivalaan poikasen näköinen seksikäs ilmestys.
9 days left ja mä oon lihonu 4 kg siitä, kun aloitin. Mä en voi itselleni mitään mut mua huvittaa tää tilanne niin valtavasti et en voi muuta ku nauraa enää.
Mutta totta puhuen, koska olen niin armollinen itselleni ajattelin nyt ottaa kuulan kauniiseen käteeni ja siirtää tavoitetta 30 päivällä. Eli 39 days left. Tämän edesottamuksen myötä olen oppinut, että musta ei ainakaan oo tiukkaan itsekuriin vaan mun täytyy hyväksyy myös lipsahdukset. Jospa sitä kautta sitten jotenkin opettelisin antamaan itselleni joissain määrin anteeksi ne lipsahdukset, joita tulee nyt ainakin se kymmenen päivässä. Ihan ku oisin raskaana, ne mieliteot on niin tajuttoman voimakkaita et tunteet menee edellä ja järki tulee kaaaukana perässä.
Kahdeksan minuuttia aikaa tappotreenin alkuun, ja ajattelin kirjoittaa tämän hetken tunteet melkein kuolleeseen ja kuopattuun blogiini. Musta on helvetin hankala koittaa aloittaa mitään kuureja, kun lähipiiri vetää mässyä, röökiä ja roskaruokaa rööriin niin nopeeta tahtia et sitä vois sanoa jo taikuudeks. Ja tällä en tarkoita pelkästään asuinkumppania vaan myös perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Mä en tunne meidän suvusta yhtäkään jumppakärpästä. Ehkä nää tavat, jotka on lapsena opittu on tosi vaikee kitkee pois ja se vie aikaa joten olen itselleni edelleen armollinen. Tietty armollisuudellekin on vedettävä joskus joku raja. :D
Minkä olette kokeneet hyväksi sivuksi laskea kulutettu energia/syödyt kalorit?
Back to reality.
Mä oon viimeisimmät viikot elänyt jossain helvetin haavemaailmassa, josta mä sit eilen havahduin kun Baywatch-typykän sijaan peilistä tuijotti takaisin sinivalaan poikasen näköinen seksikäs ilmestys.
9 days left ja mä oon lihonu 4 kg siitä, kun aloitin. Mä en voi itselleni mitään mut mua huvittaa tää tilanne niin valtavasti et en voi muuta ku nauraa enää.
Mutta totta puhuen, koska olen niin armollinen itselleni ajattelin nyt ottaa kuulan kauniiseen käteeni ja siirtää tavoitetta 30 päivällä. Eli 39 days left. Tämän edesottamuksen myötä olen oppinut, että musta ei ainakaan oo tiukkaan itsekuriin vaan mun täytyy hyväksyy myös lipsahdukset. Jospa sitä kautta sitten jotenkin opettelisin antamaan itselleni joissain määrin anteeksi ne lipsahdukset, joita tulee nyt ainakin se kymmenen päivässä. Ihan ku oisin raskaana, ne mieliteot on niin tajuttoman voimakkaita et tunteet menee edellä ja järki tulee kaaaukana perässä.
Kahdeksan minuuttia aikaa tappotreenin alkuun, ja ajattelin kirjoittaa tämän hetken tunteet melkein kuolleeseen ja kuopattuun blogiini. Musta on helvetin hankala koittaa aloittaa mitään kuureja, kun lähipiiri vetää mässyä, röökiä ja roskaruokaa rööriin niin nopeeta tahtia et sitä vois sanoa jo taikuudeks. Ja tällä en tarkoita pelkästään asuinkumppania vaan myös perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Mä en tunne meidän suvusta yhtäkään jumppakärpästä. Ehkä nää tavat, jotka on lapsena opittu on tosi vaikee kitkee pois ja se vie aikaa joten olen itselleni edelleen armollinen. Tietty armollisuudellekin on vedettävä joskus joku raja. :D
Minkä olette kokeneet hyväksi sivuksi laskea kulutettu energia/syödyt kalorit?
torstai 18. huhtikuuta 2013
19
Kiitos Fighter kommentistasi! :) "ei ihan väärällä polulla olla" .. no ei!
Mulla lähtee aina lapasesta tää laihdutus, ja sitten innostun liikaa ja into katoaa taivaan tuuliin. Eilen oli ihan tajuton ahmimiskohtaus, keksipaketti, kaksi jäätelöä ja pulla katos pohjattomaan kuiluun. Olen parhaani mukaan yrittänyt pitää kiinni tavoitteestani, että kävelisin työmatkat edestakaisin. Ei se paljoa ole, mutta eteenpäin silti.
Taas on liian pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta, mutta päivittäin tää blogi mun mielessä on. Avomies ehdotti että aloitettaisiin tänään jo viikonlopun vietto ja lähdettäisiin kotiseuduille. Minä en ole oikein lämmennyt idealle.
Voin varmaan kertoa pienen salaisuuden - olen suunnitellut toisen koiran ottamista. Meidän nykyiselle hulivilille kaveriksi, ja mulle koulutukseksi. Meidän koiruuus kun tuli meille jo "valmiina pakettina".
Ny lenkille!
Mulla lähtee aina lapasesta tää laihdutus, ja sitten innostun liikaa ja into katoaa taivaan tuuliin. Eilen oli ihan tajuton ahmimiskohtaus, keksipaketti, kaksi jäätelöä ja pulla katos pohjattomaan kuiluun. Olen parhaani mukaan yrittänyt pitää kiinni tavoitteestani, että kävelisin työmatkat edestakaisin. Ei se paljoa ole, mutta eteenpäin silti.
Taas on liian pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta, mutta päivittäin tää blogi mun mielessä on. Avomies ehdotti että aloitettaisiin tänään jo viikonlopun vietto ja lähdettäisiin kotiseuduille. Minä en ole oikein lämmennyt idealle.
Voin varmaan kertoa pienen salaisuuden - olen suunnitellut toisen koiran ottamista. Meidän nykyiselle hulivilille kaveriksi, ja mulle koulutukseksi. Meidän koiruuus kun tuli meille jo "valmiina pakettina".
Ny lenkille!
tiistai 9. huhtikuuta 2013
18
Hihii, valoa tunnelin päässä!
Tää laihdutus on yhtä vuoristorataa. Tai no, mikä v*tun laihdutus kun en edes yritä... Mutta silti se on tuottanut tulosta!
Mulla on lähtenyt -4 cm vyötäröltä, perseestä ei kylläkään yhtään. Alavatsan kohdalla ollut kakkosperse on miltei kokonaan haihtunut, ja kun vedän oikein kovasti masua sisään näen sellaisen vatsan minkä aion treenata! Muhkurattoman tietysti, nyt se muistuttaa pottupeltoa.
En tiiä mikä mulla on tuon syömisen kanssa, mutta ei nyt ole perjantain jälkeen maistunut ruoka melkein ollenkaan, ja sen kyllä huomaa! Helvetin helposti tuo ylimääräinen venyvä lihas lähtee tuosta ympäriltä, kun syö vähemmän :) Mulla on ollut nyt monta päivää alle 500 kcal/day, enkä todellakaan tee sitä tahallani vaan sen takia että tuntuu kuin ruoka tulisi ylös kun sen saa taisteltua jotenkin alas. Treenannut en kylläkään ole paljon paskaakaan, mutta tänään mennään sellaiselle nololle tuulipuku-sauvakävelylenkille puolisoni kanssa. Just like keski-ikäiset. Jos kuitenki jätettäis ne tuulipuvut ja sauvat pois laskuista. Just kidding.
Eli, tänään lenkille jonka jälkeen kahvakuulatreeni! Minä en muuten edelleenkään voi käsittää sitä, miksi jaksoin viimeksi vain yhden kierroksen kun ennen kolme on mennyt ihan helposti. Tuntu vaan siltä että taju lähtee jos ponnistaa enää kertaakaan sitä mötikkää kattoa kohti.
Toivottavasti tää "seesteinen kausi" tuottaa nyt tulosta, ja jos saisin hillittyä taas loppukuusta ruokahaluani ettei tule mitään tajuttomia ahmimisia.
Tää laihdutus on yhtä vuoristorataa. Tai no, mikä v*tun laihdutus kun en edes yritä... Mutta silti se on tuottanut tulosta!
Mulla on lähtenyt -4 cm vyötäröltä, perseestä ei kylläkään yhtään. Alavatsan kohdalla ollut kakkosperse on miltei kokonaan haihtunut, ja kun vedän oikein kovasti masua sisään näen sellaisen vatsan minkä aion treenata! Muhkurattoman tietysti, nyt se muistuttaa pottupeltoa.
En tiiä mikä mulla on tuon syömisen kanssa, mutta ei nyt ole perjantain jälkeen maistunut ruoka melkein ollenkaan, ja sen kyllä huomaa! Helvetin helposti tuo ylimääräinen venyvä lihas lähtee tuosta ympäriltä, kun syö vähemmän :) Mulla on ollut nyt monta päivää alle 500 kcal/day, enkä todellakaan tee sitä tahallani vaan sen takia että tuntuu kuin ruoka tulisi ylös kun sen saa taisteltua jotenkin alas. Treenannut en kylläkään ole paljon paskaakaan, mutta tänään mennään sellaiselle nololle tuulipuku-sauvakävelylenkille puolisoni kanssa. Just like keski-ikäiset. Jos kuitenki jätettäis ne tuulipuvut ja sauvat pois laskuista. Just kidding.
Eli, tänään lenkille jonka jälkeen kahvakuulatreeni! Minä en muuten edelleenkään voi käsittää sitä, miksi jaksoin viimeksi vain yhden kierroksen kun ennen kolme on mennyt ihan helposti. Tuntu vaan siltä että taju lähtee jos ponnistaa enää kertaakaan sitä mötikkää kattoa kohti.
Toivottavasti tää "seesteinen kausi" tuottaa nyt tulosta, ja jos saisin hillittyä taas loppukuusta ruokahaluani ettei tule mitään tajuttomia ahmimisia.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
17
Voi terve!
Ahmimiskausi jatkuu, vaalee leipä on hyvää ja perse levenee.
Kuusi ja puoli viikkoa aikaa. Puolet laihdutusajasta on jo mennyt, kesäkunnosta on enää aivan turha haaveilla. Enkä voi syyttää tästä enää muita kuin itseäni. Mulle ei ole annettu kärsivällisyyttä, itsekuria, kontrollia, tai itsepäisyyttä mitä tässä tarvitsee. Tai itsepäinen olen kyllä, sillä selitän ja juntturoin itselleni vastaan joka päivä kun pitäisi treenata. Kaikki maailman mahdolliset ja myös mahdottomat tekosyyt on koluttu jo useaan kertaan läpi.
Mieli murenee. Paha mieli, ahdistaa, vituttaa ja masentaa. Pitäis pystyä mutta ei pysty.
Motivaationa toimineet syyt, ihmiset ja kuvat alkavat jo vituttaa enkä enää löydä syitä jatkaa. Paitsi löydän kyllä, sen yhden kusipään virne mun epäonnistuttua on ajatustasollakin kertakaikkiaan sietämätön.
Eikä mulla totta puhuen ees oikeesti ole hirveitä pudotettavana, jos katsoo Suurin Pudottaja- ohjelmaa. Ja SILTI ne läskit pystyy uskomattomiin tekoihin pelkällä tahdon voimalla. Ne läskit, jotka on vetäneet elämänsä aikana tuhatkertasen määrän kaloreita mun syömisiin verrattuna.
Aamusta alkaa armoton treeni, hikilautojen päälle heräämisen jälkeen ja sieltä ei tulla ennen kuin syljetään verta! Ja jos tää ei pidä syön pääni. Söisin sen kyllä varmaan muutakin ahmimishäiriöni takia mutta nyt se on lupauksen takana.
Ahmimiskausi jatkuu, vaalee leipä on hyvää ja perse levenee.
Kuusi ja puoli viikkoa aikaa. Puolet laihdutusajasta on jo mennyt, kesäkunnosta on enää aivan turha haaveilla. Enkä voi syyttää tästä enää muita kuin itseäni. Mulle ei ole annettu kärsivällisyyttä, itsekuria, kontrollia, tai itsepäisyyttä mitä tässä tarvitsee. Tai itsepäinen olen kyllä, sillä selitän ja juntturoin itselleni vastaan joka päivä kun pitäisi treenata. Kaikki maailman mahdolliset ja myös mahdottomat tekosyyt on koluttu jo useaan kertaan läpi.
Mieli murenee. Paha mieli, ahdistaa, vituttaa ja masentaa. Pitäis pystyä mutta ei pysty.
Motivaationa toimineet syyt, ihmiset ja kuvat alkavat jo vituttaa enkä enää löydä syitä jatkaa. Paitsi löydän kyllä, sen yhden kusipään virne mun epäonnistuttua on ajatustasollakin kertakaikkiaan sietämätön.
Eikä mulla totta puhuen ees oikeesti ole hirveitä pudotettavana, jos katsoo Suurin Pudottaja- ohjelmaa. Ja SILTI ne läskit pystyy uskomattomiin tekoihin pelkällä tahdon voimalla. Ne läskit, jotka on vetäneet elämänsä aikana tuhatkertasen määrän kaloreita mun syömisiin verrattuna.
Aamusta alkaa armoton treeni, hikilautojen päälle heräämisen jälkeen ja sieltä ei tulla ennen kuin syljetään verta! Ja jos tää ei pidä syön pääni. Söisin sen kyllä varmaan muutakin ahmimishäiriöni takia mutta nyt se on lupauksen takana.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
16
Motivaatio on laskenut kuin lehmän häntä, viimeksi olen treenannut lauantaina ja olen niin helvetin stressaantunut että mulla on enää yks tuppo hiuksia päässä - muut on revitty rästitehtävien parissa. En jaksa keskittyä mihinkään, keksin tekosyitä treenaamisen välttämiseksi ja riudun itsesäälissä. Niskasta ei saa otetta, kädet on liian lyhyet. Ei pysty, ei ole resursseja.
Tiesin että ahmimisvaiheen aikana on todella hankalaa vastustaa syömistä, mutten ikinä uskonut etten pystyisi siihen. Lupaavan alun jälkeen koko homma tyssäsi saamattomuuteen. Ahmimista tulee, halusin tai en. Mä en tajua saanko mä tähän jotain terapiaa tai muuta paskaa mutta vittu että ärsyttää tää syöminen. Enkä edes ymmärrä, miten olen näin väsynyt koska en edes tee mitään?
Olen myös kyllästynyt kaikkiin ruoka-aineisiin, tonnikala tulee korvista ulos ja mieleni tekee puklata kun syön maitorahkaa. Mantelijäätelön, unohdetun rakkauteni sen sijaan olen löytänyt uudelleen ja suhteemme on intensiivinen.
PS! TIETÄJÄT HOI. Mun läskit on muuttaneet muotoaan, vatsamakkara on vähän ikään kuin tyhjempi kuin ennen. Olen silti lihonut.
Motivaatiota ei ole kirjoittamiseenkaan, joten painun sohvan nurkkaan itkemään paskaa elämää ja syömään vähän lisää jätskiä.
♥: ano.
Tiesin että ahmimisvaiheen aikana on todella hankalaa vastustaa syömistä, mutten ikinä uskonut etten pystyisi siihen. Lupaavan alun jälkeen koko homma tyssäsi saamattomuuteen. Ahmimista tulee, halusin tai en. Mä en tajua saanko mä tähän jotain terapiaa tai muuta paskaa mutta vittu että ärsyttää tää syöminen. Enkä edes ymmärrä, miten olen näin väsynyt koska en edes tee mitään?
Olen myös kyllästynyt kaikkiin ruoka-aineisiin, tonnikala tulee korvista ulos ja mieleni tekee puklata kun syön maitorahkaa. Mantelijäätelön, unohdetun rakkauteni sen sijaan olen löytänyt uudelleen ja suhteemme on intensiivinen.
PS! TIETÄJÄT HOI. Mun läskit on muuttaneet muotoaan, vatsamakkara on vähän ikään kuin tyhjempi kuin ennen. Olen silti lihonut.
Motivaatiota ei ole kirjoittamiseenkaan, joten painun sohvan nurkkaan itkemään paskaa elämää ja syömään vähän lisää jätskiä.
♥: ano.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
15
Hupsis. Liikuntaviikonloppu maalla muuttuikin mässäilyviikonlopuksi. Mummot ja papat syöttää mut pullasorsaksi enkä uskalla kieltäytyä, koska mummon pelko on viisauden alku. Te ette tiedä sitä vittumaista pilkahdusta siellä silmissä kun mummo iskee minun eteeni sokerimunkkeja, suklaakakkusia, valkosuklaapalloja, cookies-keksejä tuplasuklaalla ja mitä vielä, ja minä kieltäydyn! "Sinäkö olet laihdutuskuurilla?" "Ei se kannata, pullukat ovat paremman näköisiä". Onneksi kotiin tullessani tein 30 minuutin kahvakuulaharjoittelun ja käytin kaksi koiraamme eri aikaan lenkillä, ettei ihan mennyt löhöilyksi tämä viikonloppu.
Eilinen kahvakuulatreeni oli tehokas, hiki lensi ja kyyneleet virtasi, mutta aamulla heräsin kummaan tunteeseen; mihinkään ei satu! Voisiko proteiinipitoinen rahka ennen- ja jälkeen treenin vaikuttaa? SSöin siis puolet 200 g rahkapurkista 30 min ennen treeniä, ja loput 30 min jälkeen. Tässä vielä video, jonka mukaan tein;
Eilinen kahvakuulatreeni oli tehokas, hiki lensi ja kyyneleet virtasi, mutta aamulla heräsin kummaan tunteeseen; mihinkään ei satu! Voisiko proteiinipitoinen rahka ennen- ja jälkeen treenin vaikuttaa? SSöin siis puolet 200 g rahkapurkista 30 min ennen treeniä, ja loput 30 min jälkeen. Tässä vielä video, jonka mukaan tein;
Mulle on muuten varmaan aivan mahdoton tehtävä olla kokonaan sokerittomalla/todella vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Vieroitusoireita ei tule melkein yhtään, olo on kokonaisvaltaisesti parempi, jaksan tehdä paremmin kaikki ja itsetunto on hyvä kun ei ole turhia mässäilyjä taakkana. Silti, kaikesta huolimatta mulla on pakkomielle syödä jotain makeaa. Siis oikeasti makeaa. Mässäilykausi on täällä taas - ja olen huolissani. Jos nyt jo on näin helvetin hankala vastustaa kaikkea makeaa miten käy sitten lähempänä menkkoja?
Oon niinku joku raittiiksi pyristelevä alkoholisti. Viikko menee hyvin, mutta sitten tulee repsahdus, ja putki jää päälle. Mulla se putki meinaa sitä, että treenit jää väliin, karkki maistuu ja huono omatunto paisuu, en siis örvellä paskat housussa katuojassa naama kurassa karkkipussi kädessä.
Mulla on vähän paha olla aina kun oon syönyt karkkia, ja olen niin helvetin typerä että yritän paikkailla pahaa oloa syömällä lisää karkkia.
Tänään ajattelin juosta. Juosta juosta ja juosta ja sen jälkeen kun tulen henkihieverissä takaisin kotiin, otan 8 kg rautamötikän käteeni ja teen tuon ylläolevan ohjelman, vaikka sitten puolikuolleena mutta teen kuitenkin.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
14
Kiitos haasteesta, Fighter. Otan sen vastaan hyvin mielelläni. ;)
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 faktaa minusta
1. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, enkä tähän ikään mennessä ole löytänyt "suosikkisuuntaustani"
2. Elämäni pyörii tällä hetkellä ruoan, hiilihydraattien, kahvakuulan, painon putoamisen ja liikunnan ympärillä.
3. Haavelien voivani pukeutua 38- kokoiseen mekkoon juhannuksena.
4. Minulla on tuhottomasti lempiruokia, kaikki riippuu päivästä ja mielialasta.
5. Sain kipinän blogin kirjoittamiseen kun luin jonkun ihmisen onnistunutta painonpudotusta.
6. Olen lopettanut ratsastuksen ja olen surullinen siitä vieläkin.
7. 10 vuoden päästä minulla on oma menestyvä yritys. ;)
8. Osaan nuolla kyynärpäätäni (:D)
9. Jos saisin 100000 e ostaisin kuntosalilaitteet kotiini!
10. En ole ikinä käynyt Ruotsia pidempänä ulkomailla.
11. Rakastan kesää.
Haastan teidät myöhemmin illalla, minun täytyisi olla jo menossa töihin :D
Mutta kerron nyt hieman tästä painonpudotus-romahdusepisodista.
Kahvakuulailin kaksi päivää erittäin tyytyväisenä, ja aivan kuin olisin alkanut näkemään tuloksiakin. Ehkä nesteet lähtivät liikkeelle? Kylkiluut näkyvät kuitenkin jo. Mitä helvettiä, viikko sitten siinä oli vielä ainakin sentin rasvakerros ja nyt ne paistavat nahkasta läpi? En koskaan olettanut tämän olevan näin helppoa ;)
Sitten eilen se tapahtui; valtavan huonon päivän jälkeen menin kauppaan. Mukaani tarttui tavanomaiset maitorahka-ananas-raejuusto-salaattitarvikehärdellit, mutta kuin huomaamatta kävellessäni karkkihyllyjen ohi ostin salmiakkia. Kotona kiusaus nopeisiin hiilareihin oli niin suuri, että söin karkkia. Vittusaatana. Ja minä kun luulin olleeni vahva. Heitin karkit roskikseen, ja edes minä en ole niin ällö että alkaisin tonkimaan niitä sieltä. Kovaa rääkkiä heti kun pääsen töistä kotiin.
Kahvakuula on tehokas laite, sillä saa joka paikan jumiin niin halutessaan, niin, ja hien virtaamaan.
♥ En ymmärrä miten olen ennen tullut toimeen ilman sitä.
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 faktaa minusta
1. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, enkä tähän ikään mennessä ole löytänyt "suosikkisuuntaustani"
2. Elämäni pyörii tällä hetkellä ruoan, hiilihydraattien, kahvakuulan, painon putoamisen ja liikunnan ympärillä.
3. Haavelien voivani pukeutua 38- kokoiseen mekkoon juhannuksena.
4. Minulla on tuhottomasti lempiruokia, kaikki riippuu päivästä ja mielialasta.
5. Sain kipinän blogin kirjoittamiseen kun luin jonkun ihmisen onnistunutta painonpudotusta.
6. Olen lopettanut ratsastuksen ja olen surullinen siitä vieläkin.
7. 10 vuoden päästä minulla on oma menestyvä yritys. ;)
8. Osaan nuolla kyynärpäätäni (:D)
9. Jos saisin 100000 e ostaisin kuntosalilaitteet kotiini!
10. En ole ikinä käynyt Ruotsia pidempänä ulkomailla.
11. Rakastan kesää.
Haastan teidät myöhemmin illalla, minun täytyisi olla jo menossa töihin :D
Mutta kerron nyt hieman tästä painonpudotus-romahdusepisodista.
Kahvakuulailin kaksi päivää erittäin tyytyväisenä, ja aivan kuin olisin alkanut näkemään tuloksiakin. Ehkä nesteet lähtivät liikkeelle? Kylkiluut näkyvät kuitenkin jo. Mitä helvettiä, viikko sitten siinä oli vielä ainakin sentin rasvakerros ja nyt ne paistavat nahkasta läpi? En koskaan olettanut tämän olevan näin helppoa ;)
Sitten eilen se tapahtui; valtavan huonon päivän jälkeen menin kauppaan. Mukaani tarttui tavanomaiset maitorahka-ananas-raejuusto-salaattitarvikehärdellit, mutta kuin huomaamatta kävellessäni karkkihyllyjen ohi ostin salmiakkia. Kotona kiusaus nopeisiin hiilareihin oli niin suuri, että söin karkkia. Vittusaatana. Ja minä kun luulin olleeni vahva. Heitin karkit roskikseen, ja edes minä en ole niin ällö että alkaisin tonkimaan niitä sieltä. Kovaa rääkkiä heti kun pääsen töistä kotiin.
Kahvakuula on tehokas laite, sillä saa joka paikan jumiin niin halutessaan, niin, ja hien virtaamaan.
♥ En ymmärrä miten olen ennen tullut toimeen ilman sitä.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
13
Epäonnen luku, 13. Onnen päivä Suomen kansalle ja kaikille vähänkään lapsirakkaille ihmisille, kun nämä kaksi idioottia saivat elinkautiset. En voi uskoa että se nainen on synnyttänyt, se oli siis raskaana murhan aikoihin?!?!?!? SAIRASTA!! Harmi tosin, että elinkautinenkaan ei ole tarpeeksi. 12 vuotta pitkää ja hidasta kidutusta, ja sitten ehkä voidaan liiskata ne lopullisesti?
Tosiaan, muihin uutisiin! Kotiimme saapui eilen 8 kg kahvakuula, ja testasin sitä heti illalla. Nimenomaan testasin, ehkä 20 liikesarjaa. On se jumantsuikka tehokas laite, kun nyt on vatsalihakset, reisilihakset ja hauis hellänä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, se neljänkymmenen euron hävikki ei ole mitään sen rinnalla, että nyt viimein alkaa tapahtua. Olen jo pitkään harkinnut kahvakuulan ostoa, ja eilen sen sitten extemporena tein reissullani Sportiaan.
Tosiaan, muihin uutisiin! Kotiimme saapui eilen 8 kg kahvakuula, ja testasin sitä heti illalla. Nimenomaan testasin, ehkä 20 liikesarjaa. On se jumantsuikka tehokas laite, kun nyt on vatsalihakset, reisilihakset ja hauis hellänä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, se neljänkymmenen euron hävikki ei ole mitään sen rinnalla, että nyt viimein alkaa tapahtua. Olen jo pitkään harkinnut kahvakuulan ostoa, ja eilen sen sitten extemporena tein reissullani Sportiaan.
Tällainen hirvitys saapui pölyttymään olohuoneen nurkkaan pitkäaikaisen treenin kaveriksi!
Motivaationi on pysynyt jo monta päivää hyvänä, ja joka päivä se vain kasvaa kun tsemppaan itseäni tarkoituksellisesti. Näin pitkälle en koskaan ole päässyt - kuurit ovat yleensä tyssänneet siihen kun en ole saanut itseäni kuriin ja repinyt karkkipussin säpäleiksi kuola roiskuen. Enää en edes halua karkkia. Paitsi pakko tunnustaa - söin salmiakkia tänään. Askin. Töitä paiskiessani en edes huomannut kun se oli tyhjentynyt. Mutta en ala soimaamaan itseäni, se ei ole hyväksi. Jatkan treenaamista pienestä lipsahduksesta huolimatta ja pidän huolen, että se jäi ainoaksi. Tai jos ei ainoaksi niin ainakin yhdeksi
niistä harvoista kerroista.
Eilen aamulla heräsin monta tuntia aiemmin kuin minun olisi täytynyt, vedin jo lenkkikamppeet niskaan ja olin menossa puolen kilometrin päässä kun huomasin, että se ei huvita minua. Ennen lenkille lähtöä minulla on lähes aina ahdistunut olo, ja lenkille lähtö on vaikeaa. Mieluummin olen sisätiloissa, siivoan vaikka monta tuntia nopeaan tahtiin, jotta hiki roiskuisi edes jonkin verran. Jos laji ei ole minulle mieluinen, en saa itseäni suostuteltua siihen. Oikeastaan pelkään jostain syystä lenkkiä. Syy tähän ei ole selvinnyt minulle, mutta ahdistun ajatuksesta jossa minun täytyisi lenkkeillä koiran kanssa. Koirani on toivoton remmirähjä, ja jos tulee irtokoiria vastaan olen käytännössä puolustuskyvytön. Maalla rakastan lenkkeilyä, joskin pelkään esimerkiksi hirvi- tai karhukoiria metsästyskausien aikaan.
Aiheet hyppii taas laidasta laitaan, mutta maitorahka maistuu taas! Mutta ilman ananasta. Syön sitä mieluiten paljailtaan. Pitääkö maitorahkaa syödä ennen lenkkiä vai lenkin jälkeen, ja mikä olisi hyvä palautusjuoma/ruoka?
Nyt lämmittelemään siivouksella ja sen jälkeen kahvakuula käteen ja rehkimään.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
12
Kahvakuula on pop! Sais nähdä miten miehen (naisen) käy kun huomenna koitetaan mönkiä sängystä ylös... ;)
Huomenna tästä lisää, nyt intopiukeena suihkuun ja nukkumaan.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
11
En jaksanut lähteäkään enää juoksemaan kun kävin hiihtämässä... Hiihtäessä tein hetkellisen varman päätöksen, tupakointi saa loppua. Kotona, keuhkojeni toivuttua hetken lievensin päätöstäni; minä vähennän. Tupakoinnin lopettaminenhan lihottaa ja se on tällä hetkellä kaikkein paskin homma mitä voi tapahtua.
Ihme ja kumma, pysyin pystyssä hiihtämällä. Näytin kyllä onnettomalta kun koitin räpeltää luistelutyylillä eteenpäin. Saipahan kelkkailijat hyvät naurut kun uhmasin etukenollani fysiikan lakeja ja naamani oli kirkuvanpunainen, sauvat meinasi joka työnnöllä katketa ja näytin ihan pelleltä. Noloa.
Tein vielä selkä- vatsa- ja reisilihasryhmät kun pääsin kotiin, ja hiippailin saunaan. Fiilis on helvetin hyvä, näin tän pitääkin mennä! Kuuntelin Kanye Westin kappaleen Stronger, kaivoin netin syövereistä sen sanat ja rakastuin uudelleen.
Tää ei tule olemaan helppoa, mut tuhannet ennen meitä ja meidän jälkeen onnistuu, miksi ei siis myös me? Ei enää tekosyitä, vaan toimintaa!
Hei kanssamatkustajat,
ME PYSTYTÄÄN TÄHÄN!!!
Terveisin endorfiinihöyryinen Ano.
Ihme ja kumma, pysyin pystyssä hiihtämällä. Näytin kyllä onnettomalta kun koitin räpeltää luistelutyylillä eteenpäin. Saipahan kelkkailijat hyvät naurut kun uhmasin etukenollani fysiikan lakeja ja naamani oli kirkuvanpunainen, sauvat meinasi joka työnnöllä katketa ja näytin ihan pelleltä. Noloa.
Tein vielä selkä- vatsa- ja reisilihasryhmät kun pääsin kotiin, ja hiippailin saunaan. Fiilis on helvetin hyvä, näin tän pitääkin mennä! Kuuntelin Kanye Westin kappaleen Stronger, kaivoin netin syövereistä sen sanat ja rakastuin uudelleen.
Work it, make it, do it, makes us
Harder, better, faster, stronger
(Work it harder, make it better)
(Work it harder, make it better)
N-n-now that that don't kill me
(Do it faster, makes us stronger)
Can only make me stronger
(More than ever ever after)
I need you to hurry up now
(Our work is never over)
‘Cause I can't wait much longer(Work it harder, make it better)
I know I got to be right now
(Do it faster, makes us stronger)
‘Cause I can’t get much wronger
(More than ever ever after)
Man I’ve been waitin' all night now
(Our work is never over)
That's how long I’ve been on ya
-----
Don't act like I never told ya
Don't act like I never told ya
Uh, baby you're making it
(Harder, better, faster, stronger)
Tää ei tule olemaan helppoa, mut tuhannet ennen meitä ja meidän jälkeen onnistuu, miksi ei siis myös me? Ei enää tekosyitä, vaan toimintaa!
Hei kanssamatkustajat,
ME PYSTYTÄÄN TÄHÄN!!!
Terveisin endorfiinihöyryinen Ano.
10
Tänään on hyvä päivä, heräsin kymmenen tunnin yöunilta! Univelat kuitattu ja nyt voi hyvillä mielin lähteä hikoilemaan.
Day 2 ilman mitään sokerista, olen vähentänyt hiilareiden osuutta ruokavaliosta roimasti ja syön helvetin proteiinipitoisia ruokia. Kaiken "vaalean" olen hylännyt ruokavaliostani. Eilen hellu söi karkkia ja minä en ottanut! Oon ihan ihmeissäni vieläkin. Pari kertaa tuli miltei ylitsepääsemätön tarve ahmia kaikki, mutta sain manipuloitua itseni juomaan vain vissyä ja polttamaan tupakkaa. Tää ei ole tähän asti ollut ollenkaan vaikeaa, en tajua miten se on voinut joskus tuntua aivan äärettömältä hommalta. Uskon tämän kyllä johtuvan kuukautiskiertoni vaiheesta, nyt on se vaihe kun pärjään äärettömän vähällä ruoalla. Mutta jos ehdin täyttää jääkaapin terveellisillä ruuilla ennen "ahmimispäiviä" (viikko ennen menkkoja, menkkojen aikana ja pari päivää niiden jälkeen) en usko senkään koituvan ongelmaksi. Kuukautisten aikaan turpoan kyllä kuin pullataikina, ja itsetunto laskee roimasti kun tunnen olevani kömpelö elefantti.
Tänään ajattelin lähteä hiihtämään koiran kanssa. Se onkin eka kerta sitten ala-asteaikojen jälkeen ja mua suoraan sanottuna huolettaa aivan helvetisti miten vitun lailla pysyn niiden hikilautojen päällä pystyssä kyllästymättä ja vittuuntumatta. Viimeinen hiihtokertani kun päättyi raivokohtaukseen, heitin sukset helvetin pitkälle umpihankeen ja opettaja pakotti minut hakemaan ne sieltä. Itkupotkuraivareiden kanssa hakkasin liikuntatunnin päätteeksi suksia koulun seinään ja jouduin rehtorin puhutteluun asiattomasta käytöksestä. (Olisi neiti Sporttiopettaja itse hyppinyt paskojen suksien päällä kaksi vitun pitkää tuntia.) Täytyy siis välttää paikkoja, joissa on seiniä. Metsään siis.
Koulun pakkohiihtotunnit on tappaneet ilmeisesti minun lisäkseni tuhansien muiden hiihtoinnon, joka palaa joskus keski-iän jälkeen, jos siis on palatakseen. On kuulemma aivan eri asia hiihtää omaan tahtiin keväällä hyvää latua pitkin jossain keskellä isoa peltoa auringon helliessä ja suksien luistaessa, kuin helvetin tiiviissä jonossa vitun jyrkkää mäkeä pitkin räntäsateessa, jossa ei näe eteensä suksien luistaessa ylämäessä taaksepäin ja alamäessä töksähdellen kymmenen sentin välein. Unohtamatta etupuolella lyllertäviä läskejä ja takapuolella olevia luokan sporttisimpia kakaroita jotka huutelee ties mitä törkeyksiä jonon tukkeena olleille. "Hiihdä tai kuole."
Ja koska tunnen itseni näin sporttiseksi, käyn nyt hiihtämässä ja illempana hölkkäämässä, vaikkapa vain kilometrin mutta hölkkään kuitenkin. Ei ne läskit istumalla sula.
Ihan näin meidän kesken, alan kyllästyä maitorahka-ananasmössöön. Kokeilenpas siis maitorahka-mustikkamössöä seuraavat kaksi viikkoa, ja kun kyllästyn siihen, aloitan maitorahka-ananaskuurin uudelleen.
Day 2 ilman mitään sokerista, olen vähentänyt hiilareiden osuutta ruokavaliosta roimasti ja syön helvetin proteiinipitoisia ruokia. Kaiken "vaalean" olen hylännyt ruokavaliostani. Eilen hellu söi karkkia ja minä en ottanut! Oon ihan ihmeissäni vieläkin. Pari kertaa tuli miltei ylitsepääsemätön tarve ahmia kaikki, mutta sain manipuloitua itseni juomaan vain vissyä ja polttamaan tupakkaa. Tää ei ole tähän asti ollut ollenkaan vaikeaa, en tajua miten se on voinut joskus tuntua aivan äärettömältä hommalta. Uskon tämän kyllä johtuvan kuukautiskiertoni vaiheesta, nyt on se vaihe kun pärjään äärettömän vähällä ruoalla. Mutta jos ehdin täyttää jääkaapin terveellisillä ruuilla ennen "ahmimispäiviä" (viikko ennen menkkoja, menkkojen aikana ja pari päivää niiden jälkeen) en usko senkään koituvan ongelmaksi. Kuukautisten aikaan turpoan kyllä kuin pullataikina, ja itsetunto laskee roimasti kun tunnen olevani kömpelö elefantti.
Tänään ajattelin lähteä hiihtämään koiran kanssa. Se onkin eka kerta sitten ala-asteaikojen jälkeen ja mua suoraan sanottuna huolettaa aivan helvetisti miten vitun lailla pysyn niiden hikilautojen päällä pystyssä kyllästymättä ja vittuuntumatta. Viimeinen hiihtokertani kun päättyi raivokohtaukseen, heitin sukset helvetin pitkälle umpihankeen ja opettaja pakotti minut hakemaan ne sieltä. Itkupotkuraivareiden kanssa hakkasin liikuntatunnin päätteeksi suksia koulun seinään ja jouduin rehtorin puhutteluun asiattomasta käytöksestä. (Olisi neiti Sporttiopettaja itse hyppinyt paskojen suksien päällä kaksi vitun pitkää tuntia.) Täytyy siis välttää paikkoja, joissa on seiniä. Metsään siis.
Koulun pakkohiihtotunnit on tappaneet ilmeisesti minun lisäkseni tuhansien muiden hiihtoinnon, joka palaa joskus keski-iän jälkeen, jos siis on palatakseen. On kuulemma aivan eri asia hiihtää omaan tahtiin keväällä hyvää latua pitkin jossain keskellä isoa peltoa auringon helliessä ja suksien luistaessa, kuin helvetin tiiviissä jonossa vitun jyrkkää mäkeä pitkin räntäsateessa, jossa ei näe eteensä suksien luistaessa ylämäessä taaksepäin ja alamäessä töksähdellen kymmenen sentin välein. Unohtamatta etupuolella lyllertäviä läskejä ja takapuolella olevia luokan sporttisimpia kakaroita jotka huutelee ties mitä törkeyksiä jonon tukkeena olleille. "Hiihdä tai kuole."
Ja koska tunnen itseni näin sporttiseksi, käyn nyt hiihtämässä ja illempana hölkkäämässä, vaikkapa vain kilometrin mutta hölkkään kuitenkin. Ei ne läskit istumalla sula.
Ihan näin meidän kesken, alan kyllästyä maitorahka-ananasmössöön. Kokeilenpas siis maitorahka-mustikkamössöä seuraavat kaksi viikkoa, ja kun kyllästyn siihen, aloitan maitorahka-ananaskuurin uudelleen.
Titanium - David Guetta ft. Sia
torstai 14. maaliskuuta 2013
9
Luulin osaavani kutakuinkin ravintoaineet ja niiden merkitykset ihmiselle ja varsinkin (ikuiselle) laihduttajalle, hyödyt ja liiallisen käytön haitat. Kuitenkin, kun nyt istun tässä sohvalla ja yritän pureutua aiheeseen tunnen olevani kuin matematiikan tunnilla joskus ysin keväällä. Minun aivojen tilalle on jostain tullut helvetin iso kysymysmerkki. Mitä vittua? Tuoko minun pitäisi osata? Joo, ei se varmaan muille ole hankalaa. Minulla sattuu vain olemaan hidas sytytys, pitkät piuhat, kuten rakas puolisoni nätisti aina sanoo ihmetellessäni jotain helvetin typerää arkipäivän asiaa, joka on kanssaeläjille itsestäänselvyys.
Luin mielenkiintoisen artikkelin Kuntoplussan sivuilta. Siinä väitettiin, että jopa pinnallinen hengitys voisi edesauttaa lihomista. Anteeks vaan mutta mitä vittua? (Taas...) Tämän illan päätavoite hikijumpan lisäksi on siis pureutua oikein hengittämiseen, uusiin lihaskuntoliikkeisiin, stressiin ja sen lieventämiseen. Niin, ja tietysti niihin iänikuisiin ravintoaineisiin. Apua.
Tein eilen siivoillessani päätöksen; kävelen koulumatkat. Paitsi ehkä tulipalopakkasilla revin puoliunisen ukkoni auton rattiin ja asettelen hehtaariperseeni Diudin etupenkille. Matka ei ole pitkä, noin puolitoista kilometriä suuntaansa. Väli, jolla ehtii aamuisin koota hyvin ajatukset kasaan ja valmistautua tulevaan päivään ja iltapäivällä laahustaa umpivittuuntuneena takaisin tietäen että kotona odottaa kämppä, joka on kuin pommin jäljiltä. Kuten joka päivä.
Kävelystä tuli mieleeni, kun tulin tupakalta puolisen tuntia sitten päätin myös lähteväni lenkille, ja huomasin ensimmäisen ajatukseni olleen "En voi." Sain tartuttua tähän "aitoon fiilikseen" kiinni heti, ja aloin miettimään sitä. Miksi en voisi? Kuka estää? Mikä estää? Tulinkin siis tappamaan lenkkeilyintoni viimeiset pisarat tähän blogiin, jotta voisin taas illemmalla kirota paskaa päätöksentekokykyäni ja pölliä hätävarasäästöt purkista ja juosta Siwalle tehden Wilson Kirwat. Tai siis se joku salamannopea juoksija, whatever. Se Kenialainen joka veti maailmanennätykset. En seuraa urheilua. Siitäkin tulee vain paha mieli, paitsi miesten uintia on aina ilo seurata ;)
Toisaalta, on minulla lenkkeilyn ja siivoilun vastapainoksi myös toinen ihan varteenotettava idea. Viimeusnnuntailta jäi muutama siideritölkki yli, mitä jos tempaisisin ranskalaisen seitinohuen iltapäiväkännin päälle ja unohtaisin kaikki muut? Eikö se olisi stressinlievitystä parhaimmillaan?
Muuten, (nämä aiheet poukkoilee mulla laidasta laitaan....) tänään aloitin vähähiilihydraattisen ja proteiinipainotteisen ruokavalion. Joskushan se täytyy aloittaa, ja mikä olisi parempi hetki kuin silloin kun kaapit ovat herkuista tyhjinä, jääkaapissa on vain proteiinipitoisinta maitorahkaa mitä kaupoista löytyy ja mieli on hyvä ja kevyt. Olen päättänyt, että tämä onnistuu nyt. Minulla ei ole mitään syytä viivyttää tätä, ja vaikka tie on helvetin pitkä, tiedän että siellä tien päässä jossakin odottaa minua aarre!
Näihin aatoksiin, tsup! (Ok, ei vielä mutta kohta. Ehkä.)
Luin mielenkiintoisen artikkelin Kuntoplussan sivuilta. Siinä väitettiin, että jopa pinnallinen hengitys voisi edesauttaa lihomista. Anteeks vaan mutta mitä vittua? (Taas...) Tämän illan päätavoite hikijumpan lisäksi on siis pureutua oikein hengittämiseen, uusiin lihaskuntoliikkeisiin, stressiin ja sen lieventämiseen. Niin, ja tietysti niihin iänikuisiin ravintoaineisiin. Apua.
Tein eilen siivoillessani päätöksen; kävelen koulumatkat. Paitsi ehkä tulipalopakkasilla revin puoliunisen ukkoni auton rattiin ja asettelen hehtaariperseeni Diudin etupenkille. Matka ei ole pitkä, noin puolitoista kilometriä suuntaansa. Väli, jolla ehtii aamuisin koota hyvin ajatukset kasaan ja valmistautua tulevaan päivään ja iltapäivällä laahustaa umpivittuuntuneena takaisin tietäen että kotona odottaa kämppä, joka on kuin pommin jäljiltä. Kuten joka päivä.
Kävelystä tuli mieleeni, kun tulin tupakalta puolisen tuntia sitten päätin myös lähteväni lenkille, ja huomasin ensimmäisen ajatukseni olleen "En voi." Sain tartuttua tähän "aitoon fiilikseen" kiinni heti, ja aloin miettimään sitä. Miksi en voisi? Kuka estää? Mikä estää? Tulinkin siis tappamaan lenkkeilyintoni viimeiset pisarat tähän blogiin, jotta voisin taas illemmalla kirota paskaa päätöksentekokykyäni ja pölliä hätävarasäästöt purkista ja juosta Siwalle tehden Wilson Kirwat. Tai siis se joku salamannopea juoksija, whatever. Se Kenialainen joka veti maailmanennätykset. En seuraa urheilua. Siitäkin tulee vain paha mieli, paitsi miesten uintia on aina ilo seurata ;)
Toisaalta, on minulla lenkkeilyn ja siivoilun vastapainoksi myös toinen ihan varteenotettava idea. Viimeusnnuntailta jäi muutama siideritölkki yli, mitä jos tempaisisin ranskalaisen seitinohuen iltapäiväkännin päälle ja unohtaisin kaikki muut? Eikö se olisi stressinlievitystä parhaimmillaan?
Muuten, (nämä aiheet poukkoilee mulla laidasta laitaan....) tänään aloitin vähähiilihydraattisen ja proteiinipainotteisen ruokavalion. Joskushan se täytyy aloittaa, ja mikä olisi parempi hetki kuin silloin kun kaapit ovat herkuista tyhjinä, jääkaapissa on vain proteiinipitoisinta maitorahkaa mitä kaupoista löytyy ja mieli on hyvä ja kevyt. Olen päättänyt, että tämä onnistuu nyt. Minulla ei ole mitään syytä viivyttää tätä, ja vaikka tie on helvetin pitkä, tiedän että siellä tien päässä jossakin odottaa minua aarre!
Näihin aatoksiin, tsup! (Ok, ei vielä mutta kohta. Ehkä.)
tiistai 12. maaliskuuta 2013
8
Krapulapeikon koekeittiössä tänään Pirkan einestomaattikeittoa. Terveellisempää ei jaksa värkätä, ja kaloreitakin annoksessa näyttäisi olevan vain 24. Sekoitettuani keittopussin kylmään veteen tulvahti muistoja mieleeni, sillä haju muistutti erittäin paljon lapsuuden ponitallien rehuhuonetta, tai sitä aiv-paalua, jota ponit jyrsivät tarhassa.
Tässä vaiheessa minua alkoi hitusen jo huolettamaan, ja jouduin kaivamaan pussin roskiksesta ja tsekkaamaan tuoteselosteen vielä kerran. AIV:stä siellä ei puhuttu, mutta onneksi bongasin ohjeesta etttä voin "lorauttaa" sekaan ruokakermaa. Puoli purkkia. Voi vittu. Hyvää laihdutuskuurin aloituspäivää minä! Tomaattikeitto ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan hassumpaa, mutta minua ärsyttää että sitä jäi reippaasti yli puolet yli! Ja puolisoni ei suostu syömään tuota epämääräistä sotkua, joten roskikseen menee kaikki loput.
Sain muuten taas uuden rakkauden kohteen, Pirkan pienet suklaaleivokset. Kaloreita yhdessä on 86 ja leivos on helvetin pieni kuutio.
Juhlin tosiaan eilen hieman liian rankasti lomaltapaluujuhlaa. Hihittelin kännissä Audin etupenkillä kuin pahainen pikkuteini ja aamulla tunsin itseni typeräksi ja erittäin huonovointiseksi. Goodbye hyvin alkanut laihdutuskuuri.
Meillä on tällä hetkellä tolkuttoman hidas netti. Kirjoittelu takkuaa kun tämä ei anna julkaista mitään kuvia tässä blogissa. Huomenna vihaista puhelua Soneralle!
Tässä vaiheessa minua alkoi hitusen jo huolettamaan, ja jouduin kaivamaan pussin roskiksesta ja tsekkaamaan tuoteselosteen vielä kerran. AIV:stä siellä ei puhuttu, mutta onneksi bongasin ohjeesta etttä voin "lorauttaa" sekaan ruokakermaa. Puoli purkkia. Voi vittu. Hyvää laihdutuskuurin aloituspäivää minä! Tomaattikeitto ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan hassumpaa, mutta minua ärsyttää että sitä jäi reippaasti yli puolet yli! Ja puolisoni ei suostu syömään tuota epämääräistä sotkua, joten roskikseen menee kaikki loput.
Sain muuten taas uuden rakkauden kohteen, Pirkan pienet suklaaleivokset. Kaloreita yhdessä on 86 ja leivos on helvetin pieni kuutio.
Juhlin tosiaan eilen hieman liian rankasti lomaltapaluujuhlaa. Hihittelin kännissä Audin etupenkillä kuin pahainen pikkuteini ja aamulla tunsin itseni typeräksi ja erittäin huonovointiseksi. Goodbye hyvin alkanut laihdutuskuuri.
Meillä on tällä hetkellä tolkuttoman hidas netti. Kirjoittelu takkuaa kun tämä ei anna julkaista mitään kuvia tässä blogissa. Huomenna vihaista puhelua Soneralle!
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
7
Monta päivää on viimeisestä kirjoituksesta kulunut - olen pahoillani.
Ananas-maitorahkasörsseli on btw aivan helvetin naminamia nykyään! Olen ennen inhonnut maitorahkaa sen happaman maun ja sokerittomuuden vuoksi, mutta makuun tottui nopeaa ja nyt jopa pidän siitä. Myös ananas-raejuusto on aivan ihanaa. Voisin syödä näitä ikuisesti... ;)
Tarvitsen tehosekoittimen, blenderin, miksi niitä nyt kutstutaankaan. Olen katsellut netistä smoothiereseptejä, ja ne vaikuttavat ihanilta. Smoothiesta saa terveellisen ja kevyen helposti.
Sain eilen muuten uuden herkun! Panda POP- Crunchy... Aivan mahtavaa sekin. Valkosuklaapallot jäivät syömättä mutta tummat menivät :D
Kertokaahan minulle terveellisiä ja makeita herkkuja marjojen ja hedelmien lisäksi. Voitte myös kertoa tietysti kevyitä tai kevennettyjä versioita kotiruuista.
Jos nyt lenkille kelkanjäljelle auringonpaisteessa kylpevälle joelle. ♥
Ananas-maitorahkasörsseli on btw aivan helvetin naminamia nykyään! Olen ennen inhonnut maitorahkaa sen happaman maun ja sokerittomuuden vuoksi, mutta makuun tottui nopeaa ja nyt jopa pidän siitä. Myös ananas-raejuusto on aivan ihanaa. Voisin syödä näitä ikuisesti... ;)
Tarvitsen tehosekoittimen, blenderin, miksi niitä nyt kutstutaankaan. Olen katsellut netistä smoothiereseptejä, ja ne vaikuttavat ihanilta. Smoothiesta saa terveellisen ja kevyen helposti.
Sain eilen muuten uuden herkun! Panda POP- Crunchy... Aivan mahtavaa sekin. Valkosuklaapallot jäivät syömättä mutta tummat menivät :D
Kertokaahan minulle terveellisiä ja makeita herkkuja marjojen ja hedelmien lisäksi. Voitte myös kertoa tietysti kevyitä tai kevennettyjä versioita kotiruuista.
Jos nyt lenkille kelkanjäljelle auringonpaisteessa kylpevälle joelle. ♥
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
6
Minusta on mukavaa, kun on hyvää ruokaa ja hyvää siideriä, herkkuja ja kaloreita. Ja paljon.
Tyytyväisimmilläni olen silloin, kun olen tehnyt oikein pitkän lenkin, syönyt terveellisesti ja tunnen oloni raukeaksi. Mutta miten helvetti se on niin hankalaa aloittaa? En voi uskoa.
Tänään ajattelin kolata koko pihan ja pudottaa lumet katoilta. Anoppilassa on suuri piha, joten toivottavasti kaloreita kuluisi jonkin verran enemmän mitä eilen (300 +-kaloria..... Jeesus vihaan itseäni)
Meillä on myös kaappi täynnä terveellisiä ruoka-aineksia, ja loppuviikon syön oikeasti niin terveellisesti kuin mahdollista. Pienennän myös annoskokoa ja liikun mahdollisimman paljon. Ei enää tekosyitä. Painon on lähdettävä tippumaan. En usko onnistuvani enää siinä -12 kg ennen juhannusta, mutta jos saisin edes sen 8 kiloa pois. Miksi en voisi laihduttaa myös kesällä? Eikö se silloin ole vaikeampi keksiä tekosyitä, kun on asfaltti ja plusasteita eikä näitä talven "riemuja"?
Motivaatio olisi tällä hetkellä todella tärkeää, ja myös se motivaation ylläpitäminen. Kuten aiemmista kirjoituksista voi päätellä, olen saanut motivaatiopiikkejä joka aamu mutta kun ne ovat laskeneet olen huomannut itseni löhöävän ja ahtavan kaloripommeja turpaani jumalattomalla vauhdilla. Tunnesyömistäkö?
Ja minusta tuntuu, etten ole ihan perillä tästä kaloriasiasta, enkä proteiineista ja niistä. Tahtoisin tutustua tällaisiin asioihin, että pääsisin pienenemään. Jos tiedätte joitin hyviä artikkeleita, tai osaatte selittää tälle tollolle ne asiat sellaisella "tämä proteiini on pikkupupu, joka on menossa isoon mustaan luolaan. Pikkupupu tarvii nääääin monta pikkupupua lisää luolaan että se voisi voittaa ison pedon, jota kaikki kutsuivat Läskiksi." tyylillä, olisin ikuisesti kiitollinen. Minuun ja minun järjenjuoksuun kun ei pure nämä vaikeimmat selitykset.
Unohdin laittaa ruokapäiväkirjani kirjaamiset tänne, ja ajattelin tehdä sille oman osion välilehteen jos joku vain kertoisi minulle miten. Olen käsi näissä bloginmuokkaushommissa ja aina ongelmissa jos eksyn harhailemaan asetussivuille.
Tyytyväisimmilläni olen silloin, kun olen tehnyt oikein pitkän lenkin, syönyt terveellisesti ja tunnen oloni raukeaksi. Mutta miten helvetti se on niin hankalaa aloittaa? En voi uskoa.
Tänään ajattelin kolata koko pihan ja pudottaa lumet katoilta. Anoppilassa on suuri piha, joten toivottavasti kaloreita kuluisi jonkin verran enemmän mitä eilen (300 +-kaloria..... Jeesus vihaan itseäni)
Meillä on myös kaappi täynnä terveellisiä ruoka-aineksia, ja loppuviikon syön oikeasti niin terveellisesti kuin mahdollista. Pienennän myös annoskokoa ja liikun mahdollisimman paljon. Ei enää tekosyitä. Painon on lähdettävä tippumaan. En usko onnistuvani enää siinä -12 kg ennen juhannusta, mutta jos saisin edes sen 8 kiloa pois. Miksi en voisi laihduttaa myös kesällä? Eikö se silloin ole vaikeampi keksiä tekosyitä, kun on asfaltti ja plusasteita eikä näitä talven "riemuja"?
Motivaatio olisi tällä hetkellä todella tärkeää, ja myös se motivaation ylläpitäminen. Kuten aiemmista kirjoituksista voi päätellä, olen saanut motivaatiopiikkejä joka aamu mutta kun ne ovat laskeneet olen huomannut itseni löhöävän ja ahtavan kaloripommeja turpaani jumalattomalla vauhdilla. Tunnesyömistäkö?
Ja minusta tuntuu, etten ole ihan perillä tästä kaloriasiasta, enkä proteiineista ja niistä. Tahtoisin tutustua tällaisiin asioihin, että pääsisin pienenemään. Jos tiedätte joitin hyviä artikkeleita, tai osaatte selittää tälle tollolle ne asiat sellaisella "tämä proteiini on pikkupupu, joka on menossa isoon mustaan luolaan. Pikkupupu tarvii nääääin monta pikkupupua lisää luolaan että se voisi voittaa ison pedon, jota kaikki kutsuivat Läskiksi." tyylillä, olisin ikuisesti kiitollinen. Minuun ja minun järjenjuoksuun kun ei pure nämä vaikeimmat selitykset.
Unohdin laittaa ruokapäiväkirjani kirjaamiset tänne, ja ajattelin tehdä sille oman osion välilehteen jos joku vain kertoisi minulle miten. Olen käsi näissä bloginmuokkaushommissa ja aina ongelmissa jos eksyn harhailemaan asetussivuille.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
5
Hei, ja anteeksi.
Postaustauko on venynyt taas hävyttömän pitkäksi, olen kehitellyt muuta puuhaa kuten siivoilua ja sukulaisten luona ravaamista, alkoihan nyt kauan odotettu hiihtoloma. Loma, jonka piti olla minulle kunnon sporttiponnistus, ruokavalioon tutustuminen ja sen korjaaminen. Loma, jonka täytyi muuttaa elämänsuuntani.
Hyvät lukijani (tai eihän minulla lukijoita ole, mutta ehkä joku jonkin kuuluisan fitness-lehden toimittaja löytää blogini ja kun killun Suomen seksikkäimpien listalla tahtoo tehdä muutoksestani haastattelun. En muuten lue fitness-lehtiä, niistä tulee paha mieli.) olen luusereista luuserein. Sain sentään käsivarteni kipeiksi lauantaina, kun raahasin valtavia huonekaluja tätini asunnosta pihalle. Jos mulla olisi edes hippunen itsekuria, saattaisin jopa onnistua.
Makeakoukku on niin kuin huumekoukku. Siitä ei pääse irti ilman tahdonvoimaa, jota minä tunnetusti välttelen. Tänään keitän aamupalaksi luomukaurapuuroa, en pistä sokeria enkä voita mutta ehkä vähän mustikoita. Eilen tajusin, ettei se "No ei se tämä jäätelö vielä haittaa". Haittaapas! Siiitäkin tulee ylimääräisiä kaloreita ja niitä on nyt vältettävä. Ja eikä se "Menen nyt autolla tuohon lähi-Siwaan, ei se kävely kuitenkaan mitään vaikuta." Vaikuttaahan se! Siinä palaa kaloreita, vaikkakin vähän, mutta palaa silti. Deal with it, mä joko onnistun tai vajoan häpeään.
Se minun julkinen ruokapäiväkirjani on niin häpeällistä luettavaa ja lista on niin valtavan pitkä, etten nyt tällä hetkellä ala kirjaamaan sitä tuohon alas. Editoin illalla varmaankin tämän tekstin, ja lisään kolmen päivän ruokaseurannat tänne. Ihan kuten lupasin.
Voin kuitenkin paljastaa, että kolmen päivän kalorimääräni on hurjat 8500 kcal. Huhhuh.
Postaustauko on venynyt taas hävyttömän pitkäksi, olen kehitellyt muuta puuhaa kuten siivoilua ja sukulaisten luona ravaamista, alkoihan nyt kauan odotettu hiihtoloma. Loma, jonka piti olla minulle kunnon sporttiponnistus, ruokavalioon tutustuminen ja sen korjaaminen. Loma, jonka täytyi muuttaa elämänsuuntani.
Hyvät lukijani (tai eihän minulla lukijoita ole, mutta ehkä joku jonkin kuuluisan fitness-lehden toimittaja löytää blogini ja kun killun Suomen seksikkäimpien listalla tahtoo tehdä muutoksestani haastattelun. En muuten lue fitness-lehtiä, niistä tulee paha mieli.) olen luusereista luuserein. Sain sentään käsivarteni kipeiksi lauantaina, kun raahasin valtavia huonekaluja tätini asunnosta pihalle. Jos mulla olisi edes hippunen itsekuria, saattaisin jopa onnistua.
Makeakoukku on niin kuin huumekoukku. Siitä ei pääse irti ilman tahdonvoimaa, jota minä tunnetusti välttelen. Tänään keitän aamupalaksi luomukaurapuuroa, en pistä sokeria enkä voita mutta ehkä vähän mustikoita. Eilen tajusin, ettei se "No ei se tämä jäätelö vielä haittaa". Haittaapas! Siiitäkin tulee ylimääräisiä kaloreita ja niitä on nyt vältettävä. Ja eikä se "Menen nyt autolla tuohon lähi-Siwaan, ei se kävely kuitenkaan mitään vaikuta." Vaikuttaahan se! Siinä palaa kaloreita, vaikkakin vähän, mutta palaa silti. Deal with it, mä joko onnistun tai vajoan häpeään.
Se minun julkinen ruokapäiväkirjani on niin häpeällistä luettavaa ja lista on niin valtavan pitkä, etten nyt tällä hetkellä ala kirjaamaan sitä tuohon alas. Editoin illalla varmaankin tämän tekstin, ja lisään kolmen päivän ruokaseurannat tänne. Ihan kuten lupasin.
Voin kuitenkin paljastaa, että kolmen päivän kalorimääräni on hurjat 8500 kcal. Huhhuh.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
4
Kas näin, nyt alkaa luojan kiitos sokeririippuvaisen päivä olemaan illassa... Tyytyväisenä voi sanoa että yhen päivän voi ruksata kalenterista. :) Vielä tuntuu suht. normaalilta, ei ole ollut mitään suurempia vitutuksia, mitä nyt peruskyllästymiset opinnoissa. On tästä lakosta jotain hyötyäkin, sain sentään koottua itseni ja tehtyä hiukan portfoliota eteenpäin! Pakko oli saada ajatukset pois karkkivuoresta mikä mun pään sisällä huutaa minun nimeä ja Siwasta jota kohti käännyn kolmesti päivässä rukoilemaan, niin kuin ne uskovaiset Mekkaa kohti. Koko päivän on mielessä ollut se lupaus - tänään alkoi myös julkinen ruokapäiväkirja. Se on tuolla alhaalla.
Jospa tämän avulla saan terveellisemmät ruokatottumukset ja liikunnallisemman elämäntavan. Hope so. Jos tää ois sellainen julkinen päiväkirja, oon ehkä surkein kirjoittamaan oikeaa päiväkirjaa, en jaksa kirjoittaa ja jokainen kirjoitus jää kesken. :D Tää on nykyajan laiskalle lapselle helpompi tapa.
Suotavaa olisi, että tämän kirjoittamisen jälkeen saisin itseäni niskasta kiinni ja kiertäisin vaikkapa korttelin, onhan sekin jo jotain. Tärkeintä on alussa että lähtee vain liikkumaan. Kaikkeen voi tulla rutiini, miksei myös siis iltalenkkiin. Hiljalleen lenkkiä aletaan pidentämään ja rankkuustasoa koventamaan. Ajattelin myös tehdä lihasryhmät tänään kotijumpalla. Onneksi on YouTube. :D
Tänään on tullut syötyä:
Jospa tämän avulla saan terveellisemmät ruokatottumukset ja liikunnallisemman elämäntavan. Hope so. Jos tää ois sellainen julkinen päiväkirja, oon ehkä surkein kirjoittamaan oikeaa päiväkirjaa, en jaksa kirjoittaa ja jokainen kirjoitus jää kesken. :D Tää on nykyajan laiskalle lapselle helpompi tapa.
Suotavaa olisi, että tämän kirjoittamisen jälkeen saisin itseäni niskasta kiinni ja kiertäisin vaikkapa korttelin, onhan sekin jo jotain. Tärkeintä on alussa että lähtee vain liikkumaan. Kaikkeen voi tulla rutiini, miksei myös siis iltalenkkiin. Hiljalleen lenkkiä aletaan pidentämään ja rankkuustasoa koventamaan. Ajattelin myös tehdä lihasryhmät tänään kotijumpalla. Onneksi on YouTube. :D
Tänään on tullut syötyä:
Maitorahka (250 g) ................ 143 kcal
Ananas oma liemi (135 g)........... 67 kcal
Maitokahvia 1,5 dl x ............... 104 kcal
Lounas ................................ n. 300 kcal
Atria kanahampurilainen.............375 kcal
Tonnikalaa öljyssä (135 g)......... 152 kcal
Vettä n. 1,5 l
1169 kcal/1500 kcal
- 331 kcal
tiistai 26. helmikuuta 2013
3
Nyt tuli motivaatiopiikki, joten pakko kirjoittaa uudestaan tälle päivälle.
Jos se on mustaa valkoisella, se on pitävää, ja jos se on pitävää, siitä ei voi luistaa.
Onhan niitä epämukavia juttuja aivan jumalaton määrä maailmassa mitä ei millään tahtois eikä jaksais tehdä, ja vaikka tietää että lopputulos muuttaa elämän ei silti saa mitään aikaseksi vaan odottaa ihmettä jossain sohvannurkassa. Tätä vauhtia yks kaunis päivä sohvannurkka ei riitä mun perseelle enää, vaan se valtaa koko sohvan. Läski ei oo ikinä kaunista. Pidän itseäni kasvoista ihan OK-näköisenä, mutta vartalo saa minut voimaan henkisesti pahoin joka aamu kun menen tiukka yöpusero päällä peilin eteen.
Miten ihminen voi saada itsensä tähän kuntoon? Syyttämällä muita, keksimällä tekosyitä, lisää tekosyitä ja syyttämällä vielä kerran muita. Nyt annan tulla kaiken, mikä sisälläni velloo. Vain siten pystyn puhdistumaan itseni henkisestä myrkyttämisestä, ja aloittamaan kokonaan alusta. Vielä ei todellakaan ole liian myöhäistä, jos totta puhutaan painan luultavasti alle sata kiloa. Minun täytyy toimia ja kutistua, jotta vaaka ei jonain päivänä tule näyttämään yli sataa kiloa. Joka kerta kun vaa'an numerot näyttävät yhtä kiloa ylöspäin, mieli järkkyy. Luvataan muuttua, mutta muutosta ei koskaan tule ilman tekoja.
Läskit ei sula kotona istumalla eikä rasvaprosentti putoa ajatuksen voimalla. Aloitus on AINA se hankalin osa. Kaikkein vaikeinta aikaa sokeririippuvaisella tulee olemaan seuraavan viikon ajan: olen todistanut tämän joskus lomareissulla terveysintoilijoiden luona. Muutamana ensimmäisenä päivänä päätä kolotti, kaikki vitutti ja masensi ja tunsin itseni puolikuolleeksi. Kun kehoni alkoi puhdistautua sokerimassasta, aloin tuntemaan itseni virkeäksi ja hyvävointiseksi. Miksi siis en voisi olla kotonakin syömättä sokerisia herkkuja ja vaihtaa ne terveellisempiin nameihin? Miksi se on niin helvetin vaikeaa? Ei kukaan tunge väkisin karkkia suuhuni, teen sen aivan itse, omasta vapaasta tahdostani. Lopettaminen ei vain tule jostain syystä kuuloonkaan.
Minulla on koira, joten minulla on helvetin hyvä syy nostaa iso ahterini ja pistää siihen vauhtia. Kunto ei kohene, jos ei saa itseään liikkeelle. Olen tuudittautunut tekosyihin: minulla ei ole liikunnallisia ystäviä, enkä tahdo liikkua yksin. Helvetti, onhan minulla! Puolet ystävistäni urheilevat säännöllisesti, mutta tuntisin itseni säälittäväksi jos pyytäisin pääsyä heidän matkaansa salille tai uimaan. Hehän ovat minua paljon kovakuntoisempia.
Minua motivoi monta asiaa, tahdon näyttää ihmisille, tahdon olla parempi kuin muut. Tahdon olla esimerkki muutokseen, "jos minä tein sen, voit sinäkin tehdä sen." Miksi siis en voisi tehdä sitä?
Huomenna alan merkitsemään KAIKKI syömiseni julkisesti blogiin, kuten myös liikkumiseni. Toivoisin kovasti motivaatiota, sillä muiden kannustus, kommentit ja tuki ovat minulle pitkällä tielläni hyvin tärkeitä.
Nyt nukkumaan.
Jos se on mustaa valkoisella, se on pitävää, ja jos se on pitävää, siitä ei voi luistaa.
Onhan niitä epämukavia juttuja aivan jumalaton määrä maailmassa mitä ei millään tahtois eikä jaksais tehdä, ja vaikka tietää että lopputulos muuttaa elämän ei silti saa mitään aikaseksi vaan odottaa ihmettä jossain sohvannurkassa. Tätä vauhtia yks kaunis päivä sohvannurkka ei riitä mun perseelle enää, vaan se valtaa koko sohvan. Läski ei oo ikinä kaunista. Pidän itseäni kasvoista ihan OK-näköisenä, mutta vartalo saa minut voimaan henkisesti pahoin joka aamu kun menen tiukka yöpusero päällä peilin eteen.
Miten ihminen voi saada itsensä tähän kuntoon? Syyttämällä muita, keksimällä tekosyitä, lisää tekosyitä ja syyttämällä vielä kerran muita. Nyt annan tulla kaiken, mikä sisälläni velloo. Vain siten pystyn puhdistumaan itseni henkisestä myrkyttämisestä, ja aloittamaan kokonaan alusta. Vielä ei todellakaan ole liian myöhäistä, jos totta puhutaan painan luultavasti alle sata kiloa. Minun täytyy toimia ja kutistua, jotta vaaka ei jonain päivänä tule näyttämään yli sataa kiloa. Joka kerta kun vaa'an numerot näyttävät yhtä kiloa ylöspäin, mieli järkkyy. Luvataan muuttua, mutta muutosta ei koskaan tule ilman tekoja.
Läskit ei sula kotona istumalla eikä rasvaprosentti putoa ajatuksen voimalla. Aloitus on AINA se hankalin osa. Kaikkein vaikeinta aikaa sokeririippuvaisella tulee olemaan seuraavan viikon ajan: olen todistanut tämän joskus lomareissulla terveysintoilijoiden luona. Muutamana ensimmäisenä päivänä päätä kolotti, kaikki vitutti ja masensi ja tunsin itseni puolikuolleeksi. Kun kehoni alkoi puhdistautua sokerimassasta, aloin tuntemaan itseni virkeäksi ja hyvävointiseksi. Miksi siis en voisi olla kotonakin syömättä sokerisia herkkuja ja vaihtaa ne terveellisempiin nameihin? Miksi se on niin helvetin vaikeaa? Ei kukaan tunge väkisin karkkia suuhuni, teen sen aivan itse, omasta vapaasta tahdostani. Lopettaminen ei vain tule jostain syystä kuuloonkaan.
Minulla on koira, joten minulla on helvetin hyvä syy nostaa iso ahterini ja pistää siihen vauhtia. Kunto ei kohene, jos ei saa itseään liikkeelle. Olen tuudittautunut tekosyihin: minulla ei ole liikunnallisia ystäviä, enkä tahdo liikkua yksin. Helvetti, onhan minulla! Puolet ystävistäni urheilevat säännöllisesti, mutta tuntisin itseni säälittäväksi jos pyytäisin pääsyä heidän matkaansa salille tai uimaan. Hehän ovat minua paljon kovakuntoisempia.
Minua motivoi monta asiaa, tahdon näyttää ihmisille, tahdon olla parempi kuin muut. Tahdon olla esimerkki muutokseen, "jos minä tein sen, voit sinäkin tehdä sen." Miksi siis en voisi tehdä sitä?
Huomenna alan merkitsemään KAIKKI syömiseni julkisesti blogiin, kuten myös liikkumiseni. Toivoisin kovasti motivaatiota, sillä muiden kannustus, kommentit ja tuki ovat minulle pitkällä tielläni hyvin tärkeitä.
Nyt nukkumaan.
2
Kuinka vaikeaa voi olla lenkille lähtö?
Tänään on mulle erityinen päivä, sillä ihan eka yö ihan yksin meidän asunnossa. Miehelle tuli pikainen työkomennu sairastapauksen vuoksi, ja hän joutui jättämään minut yksin kotiin. Voi apua.
Kaksi tuntia sitten olin innoissani kun saan lähteä rauhassa lenkille, nyt istun sohvalla enkä jaksa liikkua. :D
Tämä päivä on mennyt siivotessa, ja tuli ihan hiki, joten se varmasti oli edes jotenkin hyödyllistä? Olen muuten huomannut, että jos vitutus polttais kaloreita olisin alipainoinen. Minua vituttaa oikeestaan aina ihan vähäsen joku, ja sillon kun on kaikki hyvin mua vituttaa se että kohta kuitenkin tapahtuu jotain. Olen jostain lukenut, että stressi lihottaa. Mietin, onko mulla joku sairaus mikä rajottaa motivaatiota vai olenko vain umpilaiska?
Minun mielestä tämä motivaationpuute on aivan perseestä ja epänormaalia. Jos saan jonkun päähäni, teen sitä ensin muutaman minuutin/tunnin/päivän innolla, ja sitten innostus lopahtaa ja asia jää sikseen. Etsin uuden kiinnostuksen ja valtavan innostuksen kohteen, joka kuitenkin kuivuu sekin kasaan lyhyen ajan sisällä.
Olen siis saamaton paska, ja se asia pitäisi saada muuttumaan. Kaikista pahinta tässä on se, että tunnen itseni sen verran hyvin että kun painoa on alkanut lähtemään jo jonkin verran, itsetuntoni kasvaa ja alan ajatella että "Olen hyvä näinkin", laihdutus jää sikseen ja perse levenee samaa tahtia latistuvan itsetunnon kanssa.
Olen surkea tekemään lihaskuntoliikkeitä, ja tahtoisin saada tehotreenin ohjeet.
Niin, ja niitä hyviä ruokaohjeita, joihin saa ainekset ihan lähi-Siwastakin? :)
Päivittäinen kalorimäärätavoitteeni on 1500 kcal. Tänään sitten olen tainnut alittaa tavoitteeni, jihuu! :)
1200 kcal / 1500 kcal
Tänään on mulle erityinen päivä, sillä ihan eka yö ihan yksin meidän asunnossa. Miehelle tuli pikainen työkomennu sairastapauksen vuoksi, ja hän joutui jättämään minut yksin kotiin. Voi apua.
Kaksi tuntia sitten olin innoissani kun saan lähteä rauhassa lenkille, nyt istun sohvalla enkä jaksa liikkua. :D
Tämä päivä on mennyt siivotessa, ja tuli ihan hiki, joten se varmasti oli edes jotenkin hyödyllistä? Olen muuten huomannut, että jos vitutus polttais kaloreita olisin alipainoinen. Minua vituttaa oikeestaan aina ihan vähäsen joku, ja sillon kun on kaikki hyvin mua vituttaa se että kohta kuitenkin tapahtuu jotain. Olen jostain lukenut, että stressi lihottaa. Mietin, onko mulla joku sairaus mikä rajottaa motivaatiota vai olenko vain umpilaiska?
Minun mielestä tämä motivaationpuute on aivan perseestä ja epänormaalia. Jos saan jonkun päähäni, teen sitä ensin muutaman minuutin/tunnin/päivän innolla, ja sitten innostus lopahtaa ja asia jää sikseen. Etsin uuden kiinnostuksen ja valtavan innostuksen kohteen, joka kuitenkin kuivuu sekin kasaan lyhyen ajan sisällä.
Olen siis saamaton paska, ja se asia pitäisi saada muuttumaan. Kaikista pahinta tässä on se, että tunnen itseni sen verran hyvin että kun painoa on alkanut lähtemään jo jonkin verran, itsetuntoni kasvaa ja alan ajatella että "Olen hyvä näinkin", laihdutus jää sikseen ja perse levenee samaa tahtia latistuvan itsetunnon kanssa.
Olen surkea tekemään lihaskuntoliikkeitä, ja tahtoisin saada tehotreenin ohjeet.
Niin, ja niitä hyviä ruokaohjeita, joihin saa ainekset ihan lähi-Siwastakin? :)
Päivittäinen kalorimäärätavoitteeni on 1500 kcal. Tänään sitten olen tainnut alittaa tavoitteeni, jihuu! :)
1200 kcal / 1500 kcal
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
1
No voi hyvä helvetti. Olen Laiskiaisen kirjoittaja. Anonyymi lihava tyttö joka ei saa itseään niskasta kiinni.
Jotta uskoisitte minun olevan toivoton tapaus, kerron miksi tein uuden blogin. Unohdin sähköpostini. Kyllä, tämä on niin uskomatonta ettei edes vituta, huvittaa vain. :D Mä en muista mun laihdutusblogin sähköpostiosoitetta enkä pääse kirjautumaan sisään. Haha, säälittävää. :D
Noh, ajattelin vain tulla kertomaan ettei laihdutukseni ole edennyt. Itseasiassa nyt kun tarkemmin asiaa tuumaillaan, se ei ole edes osoittanut alkamisen merkkejä ja kalenterissa päivät syöksyvät uhkaavasti kohti kesää. Nyt tarvitaan asiantuntijan pikaista apua, mieluiten heti. Mielestäni paras hetki päättää laihduttamisen aloitus on juuri puolen suklaalevyn jälkeen. Tai oikeastaan sitten, kun levy on syöty. "Syön vielä tämän ja aloitan." Paskapuhetta, sitä ei kuitenkaan saa ikinä itseään lenkkipolulle.
Kerran olin niin jämerä että heitin puolikkaan suklaalevyn roskiin, vedin lenkkikamppeet päälle ja tajusin vasta sitten mitä olin tehnyt. Kiihdytin massani täyteen nopeuteensa ja syöksyin formulan lailla roskikselle. Onneksi olin alitajuisesti käärinyt levyn tiiviisti pakettiinsa ja heittänyt sen pahviroskien sekaan. Istuin sitten lenkkivaatteet päällä pimeässä huoneessa ja koitin syödä hiljaa, etten kuulisi lupaukseni rikkoutuneen. Kyllä minä pystyn tähän - tänään ei vain ole oikea päivä. Koulussa oli raskasta, parisuhde menee huonosti ja asunto on siivoamatta joten en millään kykene tänään, kuinka harmillista. Onneksi huomenna on uusi uljas päivä aloittaa.
Olen vedonnut myös rahaongelmiin - roskaruokaa kun saa puolet halvemmalla kuin oikeaa, terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa evästä. En myöskään osaa ostaa mitään oikeasti terveellistä, ja olen kaupassa yhtä hukassa kuin mies meikkiosastolla. Harhailen ympäriinsä ja yritän miettiä, mitä laihduttajat yleensä syövät. Viskaisen korin pohjalle ananasta, munia, tonnikalaa ja ostosten alle hautaan yhden suklaalevyn. Pahan päivän varalle. Niin, tai vieraiden. Yllätysvieraille täytyy aina olla jotain tarjottavaa. Olisihan se noloa jos talon emäntä tarjoaa pelkät kahvit, ja vielä rasvattomalla maidolla, hyi häpeä. Se pitäisi köyttää häpeäpaaluun ja kivittää hengiltä.
Huomenna aloitan ihan varmasti. Tai ehkä ylihuomenna.
Jotta uskoisitte minun olevan toivoton tapaus, kerron miksi tein uuden blogin. Unohdin sähköpostini. Kyllä, tämä on niin uskomatonta ettei edes vituta, huvittaa vain. :D Mä en muista mun laihdutusblogin sähköpostiosoitetta enkä pääse kirjautumaan sisään. Haha, säälittävää. :D
Noh, ajattelin vain tulla kertomaan ettei laihdutukseni ole edennyt. Itseasiassa nyt kun tarkemmin asiaa tuumaillaan, se ei ole edes osoittanut alkamisen merkkejä ja kalenterissa päivät syöksyvät uhkaavasti kohti kesää. Nyt tarvitaan asiantuntijan pikaista apua, mieluiten heti. Mielestäni paras hetki päättää laihduttamisen aloitus on juuri puolen suklaalevyn jälkeen. Tai oikeastaan sitten, kun levy on syöty. "Syön vielä tämän ja aloitan." Paskapuhetta, sitä ei kuitenkaan saa ikinä itseään lenkkipolulle.
Kerran olin niin jämerä että heitin puolikkaan suklaalevyn roskiin, vedin lenkkikamppeet päälle ja tajusin vasta sitten mitä olin tehnyt. Kiihdytin massani täyteen nopeuteensa ja syöksyin formulan lailla roskikselle. Onneksi olin alitajuisesti käärinyt levyn tiiviisti pakettiinsa ja heittänyt sen pahviroskien sekaan. Istuin sitten lenkkivaatteet päällä pimeässä huoneessa ja koitin syödä hiljaa, etten kuulisi lupaukseni rikkoutuneen. Kyllä minä pystyn tähän - tänään ei vain ole oikea päivä. Koulussa oli raskasta, parisuhde menee huonosti ja asunto on siivoamatta joten en millään kykene tänään, kuinka harmillista. Onneksi huomenna on uusi uljas päivä aloittaa.
Olen vedonnut myös rahaongelmiin - roskaruokaa kun saa puolet halvemmalla kuin oikeaa, terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa evästä. En myöskään osaa ostaa mitään oikeasti terveellistä, ja olen kaupassa yhtä hukassa kuin mies meikkiosastolla. Harhailen ympäriinsä ja yritän miettiä, mitä laihduttajat yleensä syövät. Viskaisen korin pohjalle ananasta, munia, tonnikalaa ja ostosten alle hautaan yhden suklaalevyn. Pahan päivän varalle. Niin, tai vieraiden. Yllätysvieraille täytyy aina olla jotain tarjottavaa. Olisihan se noloa jos talon emäntä tarjoaa pelkät kahvit, ja vielä rasvattomalla maidolla, hyi häpeä. Se pitäisi köyttää häpeäpaaluun ja kivittää hengiltä.
Huomenna aloitan ihan varmasti. Tai ehkä ylihuomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)