Day 2 ilman mitään sokerista, olen vähentänyt hiilareiden osuutta ruokavaliosta roimasti ja syön helvetin proteiinipitoisia ruokia. Kaiken "vaalean" olen hylännyt ruokavaliostani. Eilen hellu söi karkkia ja minä en ottanut! Oon ihan ihmeissäni vieläkin. Pari kertaa tuli miltei ylitsepääsemätön tarve ahmia kaikki, mutta sain manipuloitua itseni juomaan vain vissyä ja polttamaan tupakkaa. Tää ei ole tähän asti ollut ollenkaan vaikeaa, en tajua miten se on voinut joskus tuntua aivan äärettömältä hommalta. Uskon tämän kyllä johtuvan kuukautiskiertoni vaiheesta, nyt on se vaihe kun pärjään äärettömän vähällä ruoalla. Mutta jos ehdin täyttää jääkaapin terveellisillä ruuilla ennen "ahmimispäiviä" (viikko ennen menkkoja, menkkojen aikana ja pari päivää niiden jälkeen) en usko senkään koituvan ongelmaksi. Kuukautisten aikaan turpoan kyllä kuin pullataikina, ja itsetunto laskee roimasti kun tunnen olevani kömpelö elefantti.
Tänään ajattelin lähteä hiihtämään koiran kanssa. Se onkin eka kerta sitten ala-asteaikojen jälkeen ja mua suoraan sanottuna huolettaa aivan helvetisti miten vitun lailla pysyn niiden hikilautojen päällä pystyssä kyllästymättä ja vittuuntumatta. Viimeinen hiihtokertani kun päättyi raivokohtaukseen, heitin sukset helvetin pitkälle umpihankeen ja opettaja pakotti minut hakemaan ne sieltä. Itkupotkuraivareiden kanssa hakkasin liikuntatunnin päätteeksi suksia koulun seinään ja jouduin rehtorin puhutteluun asiattomasta käytöksestä. (Olisi neiti Sporttiopettaja itse hyppinyt paskojen suksien päällä kaksi vitun pitkää tuntia.) Täytyy siis välttää paikkoja, joissa on seiniä. Metsään siis.
Koulun pakkohiihtotunnit on tappaneet ilmeisesti minun lisäkseni tuhansien muiden hiihtoinnon, joka palaa joskus keski-iän jälkeen, jos siis on palatakseen. On kuulemma aivan eri asia hiihtää omaan tahtiin keväällä hyvää latua pitkin jossain keskellä isoa peltoa auringon helliessä ja suksien luistaessa, kuin helvetin tiiviissä jonossa vitun jyrkkää mäkeä pitkin räntäsateessa, jossa ei näe eteensä suksien luistaessa ylämäessä taaksepäin ja alamäessä töksähdellen kymmenen sentin välein. Unohtamatta etupuolella lyllertäviä läskejä ja takapuolella olevia luokan sporttisimpia kakaroita jotka huutelee ties mitä törkeyksiä jonon tukkeena olleille. "Hiihdä tai kuole."
Ja koska tunnen itseni näin sporttiseksi, käyn nyt hiihtämässä ja illempana hölkkäämässä, vaikkapa vain kilometrin mutta hölkkään kuitenkin. Ei ne läskit istumalla sula.
Ihan näin meidän kesken, alan kyllästyä maitorahka-ananasmössöön. Kokeilenpas siis maitorahka-mustikkamössöä seuraavat kaksi viikkoa, ja kun kyllästyn siihen, aloitan maitorahka-ananaskuurin uudelleen.
Titanium - David Guetta ft. Sia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti