Luulin osaavani kutakuinkin ravintoaineet ja niiden merkitykset ihmiselle ja varsinkin (ikuiselle) laihduttajalle, hyödyt ja liiallisen käytön haitat. Kuitenkin, kun nyt istun tässä sohvalla ja yritän pureutua aiheeseen tunnen olevani kuin matematiikan tunnilla joskus ysin keväällä. Minun aivojen tilalle on jostain tullut helvetin iso kysymysmerkki. Mitä vittua? Tuoko minun pitäisi osata? Joo, ei se varmaan muille ole hankalaa. Minulla sattuu vain olemaan hidas sytytys, pitkät piuhat, kuten rakas puolisoni nätisti aina sanoo ihmetellessäni jotain helvetin typerää arkipäivän asiaa, joka on kanssaeläjille itsestäänselvyys.
Luin mielenkiintoisen artikkelin Kuntoplussan sivuilta. Siinä väitettiin, että jopa pinnallinen hengitys voisi edesauttaa lihomista. Anteeks vaan mutta mitä vittua? (Taas...) Tämän illan päätavoite hikijumpan lisäksi on siis pureutua oikein hengittämiseen, uusiin lihaskuntoliikkeisiin, stressiin ja sen lieventämiseen. Niin, ja tietysti niihin iänikuisiin ravintoaineisiin. Apua.
Tein eilen siivoillessani päätöksen; kävelen koulumatkat. Paitsi ehkä tulipalopakkasilla revin puoliunisen ukkoni auton rattiin ja asettelen hehtaariperseeni Diudin etupenkille. Matka ei ole pitkä, noin puolitoista kilometriä suuntaansa. Väli, jolla ehtii aamuisin koota hyvin ajatukset kasaan ja valmistautua tulevaan päivään ja iltapäivällä laahustaa umpivittuuntuneena takaisin tietäen että kotona odottaa kämppä, joka on kuin pommin jäljiltä. Kuten joka päivä.
Kävelystä tuli mieleeni, kun tulin tupakalta puolisen tuntia sitten päätin myös lähteväni lenkille, ja huomasin ensimmäisen ajatukseni olleen "En voi." Sain tartuttua tähän "aitoon fiilikseen" kiinni heti, ja aloin miettimään sitä. Miksi en voisi? Kuka estää? Mikä estää? Tulinkin siis tappamaan lenkkeilyintoni viimeiset pisarat tähän blogiin, jotta voisin taas illemmalla kirota paskaa päätöksentekokykyäni ja pölliä hätävarasäästöt purkista ja juosta Siwalle tehden Wilson Kirwat. Tai siis se joku salamannopea juoksija, whatever. Se Kenialainen joka veti maailmanennätykset. En seuraa urheilua. Siitäkin tulee vain paha mieli, paitsi miesten uintia on aina ilo seurata ;)
Toisaalta, on minulla lenkkeilyn ja siivoilun vastapainoksi myös toinen ihan varteenotettava idea. Viimeusnnuntailta jäi muutama siideritölkki yli, mitä jos tempaisisin ranskalaisen seitinohuen iltapäiväkännin päälle ja unohtaisin kaikki muut? Eikö se olisi stressinlievitystä parhaimmillaan?
Muuten, (nämä aiheet poukkoilee mulla laidasta laitaan....) tänään aloitin vähähiilihydraattisen ja proteiinipainotteisen ruokavalion. Joskushan se täytyy aloittaa, ja mikä olisi parempi hetki kuin silloin kun kaapit ovat herkuista tyhjinä, jääkaapissa on vain proteiinipitoisinta maitorahkaa mitä kaupoista löytyy ja mieli on hyvä ja kevyt. Olen päättänyt, että tämä onnistuu nyt. Minulla ei ole mitään syytä viivyttää tätä, ja vaikka tie on helvetin pitkä, tiedän että siellä tien päässä jossakin odottaa minua aarre!
Näihin aatoksiin, tsup! (Ok, ei vielä mutta kohta. Ehkä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti