1

No voi hyvä helvetti. Olen Laiskiaisen kirjoittaja. Anonyymi lihava tyttö joka ei saa itseään niskasta kiinni.

Jotta uskoisitte minun olevan toivoton tapaus, kerron miksi tein uuden blogin. Unohdin sähköpostini. Kyllä, tämä on niin uskomatonta ettei edes vituta, huvittaa vain. :D Mä en muista mun laihdutusblogin sähköpostiosoitetta enkä pääse kirjautumaan sisään. Haha, säälittävää. :D

Noh, ajattelin vain tulla kertomaan ettei laihdutukseni ole edennyt. Itseasiassa nyt kun tarkemmin asiaa tuumaillaan, se ei ole edes osoittanut alkamisen merkkejä ja kalenterissa päivät syöksyvät uhkaavasti kohti kesää. Nyt tarvitaan asiantuntijan pikaista apua, mieluiten heti. Mielestäni paras hetki päättää laihduttamisen aloitus on juuri puolen suklaalevyn jälkeen. Tai oikeastaan sitten, kun levy on syöty. "Syön vielä tämän ja aloitan." Paskapuhetta, sitä ei kuitenkaan saa ikinä itseään lenkkipolulle.

Kerran olin niin jämerä että heitin puolikkaan suklaalevyn roskiin, vedin lenkkikamppeet päälle ja tajusin vasta sitten mitä olin tehnyt. Kiihdytin massani täyteen nopeuteensa ja syöksyin formulan lailla roskikselle. Onneksi olin alitajuisesti käärinyt levyn tiiviisti pakettiinsa ja heittänyt sen pahviroskien sekaan. Istuin sitten lenkkivaatteet päällä pimeässä huoneessa ja koitin syödä hiljaa, etten kuulisi lupaukseni rikkoutuneen. Kyllä minä pystyn tähän - tänään ei vain ole oikea päivä. Koulussa oli raskasta, parisuhde menee huonosti ja asunto on siivoamatta joten en millään kykene tänään, kuinka harmillista. Onneksi huomenna on uusi uljas päivä aloittaa.

Olen vedonnut myös rahaongelmiin - roskaruokaa kun saa puolet halvemmalla kuin oikeaa, terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa evästä. En myöskään osaa ostaa mitään oikeasti terveellistä, ja olen kaupassa yhtä hukassa kuin mies meikkiosastolla. Harhailen ympäriinsä ja yritän miettiä, mitä laihduttajat yleensä syövät. Viskaisen korin pohjalle ananasta, munia, tonnikalaa ja ostosten alle hautaan yhden suklaalevyn. Pahan päivän varalle. Niin, tai vieraiden. Yllätysvieraille täytyy aina olla jotain tarjottavaa. Olisihan se noloa jos talon emäntä tarjoaa pelkät kahvit, ja vielä rasvattomalla maidolla, hyi häpeä. Se pitäisi köyttää häpeäpaaluun ja kivittää hengiltä.

Huomenna aloitan ihan varmasti. Tai ehkä ylihuomenna.