13

Epäonnen luku, 13. Onnen päivä Suomen kansalle ja kaikille vähänkään lapsirakkaille ihmisille, kun nämä kaksi idioottia saivat elinkautiset. En voi uskoa että se nainen on synnyttänyt, se oli siis raskaana murhan aikoihin?!?!?!? SAIRASTA!! Harmi tosin, että elinkautinenkaan ei ole tarpeeksi. 12 vuotta pitkää ja hidasta kidutusta, ja sitten ehkä voidaan liiskata ne lopullisesti?

Tosiaan, muihin uutisiin! Kotiimme saapui eilen 8 kg kahvakuula, ja testasin sitä heti illalla. Nimenomaan testasin, ehkä 20 liikesarjaa. On se jumantsuikka tehokas laite, kun nyt on vatsalihakset, reisilihakset ja hauis hellänä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, se neljänkymmenen euron hävikki ei ole mitään sen rinnalla, että nyt viimein alkaa tapahtua. Olen jo pitkään harkinnut kahvakuulan ostoa, ja eilen sen sitten extemporena tein reissullani Sportiaan.

Tällainen hirvitys saapui pölyttymään olohuoneen nurkkaan pitkäaikaisen treenin kaveriksi!

Motivaationi on pysynyt jo monta päivää hyvänä, ja joka päivä se vain kasvaa kun tsemppaan itseäni tarkoituksellisesti. Näin pitkälle en koskaan ole päässyt - kuurit ovat yleensä tyssänneet siihen kun en ole saanut itseäni kuriin ja repinyt karkkipussin säpäleiksi kuola roiskuen. Enää en edes halua karkkia. Paitsi pakko tunnustaa - söin salmiakkia tänään. Askin. Töitä paiskiessani en edes huomannut kun se oli tyhjentynyt. Mutta en ala soimaamaan itseäni, se ei ole hyväksi. Jatkan treenaamista pienestä lipsahduksesta huolimatta ja pidän huolen, että se jäi ainoaksi. Tai jos ei ainoaksi niin ainakin yhdeksi

niistä harvoista kerroista. 

Eilen aamulla heräsin monta tuntia aiemmin kuin minun olisi täytynyt, vedin jo lenkkikamppeet niskaan ja olin menossa puolen kilometrin päässä kun huomasin, että se ei huvita minua. Ennen lenkille lähtöä minulla on lähes aina ahdistunut olo, ja lenkille lähtö on vaikeaa. Mieluummin olen sisätiloissa, siivoan vaikka monta tuntia nopeaan tahtiin, jotta hiki roiskuisi edes jonkin verran. Jos laji ei ole minulle mieluinen, en saa itseäni suostuteltua siihen. Oikeastaan pelkään jostain syystä lenkkiä. Syy tähän ei ole selvinnyt minulle, mutta ahdistun ajatuksesta jossa minun täytyisi lenkkeillä koiran kanssa. Koirani on toivoton remmirähjä, ja jos tulee irtokoiria vastaan olen käytännössä puolustuskyvytön. Maalla rakastan lenkkeilyä, joskin pelkään esimerkiksi hirvi- tai karhukoiria metsästyskausien aikaan. 

Aiheet hyppii taas laidasta laitaan, mutta maitorahka maistuu taas! Mutta ilman ananasta. Syön sitä mieluiten paljailtaan. Pitääkö maitorahkaa syödä ennen lenkkiä vai lenkin jälkeen, ja mikä olisi hyvä palautusjuoma/ruoka? 

Nyt lämmittelemään siivouksella ja sen jälkeen kahvakuula käteen ja rehkimään.