4

Kas näin, nyt alkaa luojan kiitos sokeririippuvaisen päivä olemaan illassa... Tyytyväisenä voi sanoa että yhen päivän voi ruksata kalenterista. :) Vielä tuntuu suht. normaalilta, ei ole ollut mitään suurempia vitutuksia, mitä nyt peruskyllästymiset opinnoissa. On tästä lakosta jotain hyötyäkin, sain sentään koottua itseni ja tehtyä hiukan portfoliota eteenpäin! Pakko oli saada ajatukset pois karkkivuoresta mikä mun pään sisällä huutaa minun nimeä ja Siwasta jota kohti käännyn kolmesti päivässä rukoilemaan, niin kuin ne uskovaiset Mekkaa kohti. Koko päivän on mielessä ollut se lupaus - tänään alkoi myös julkinen ruokapäiväkirja. Se on tuolla alhaalla.

Jospa tämän avulla saan terveellisemmät ruokatottumukset ja liikunnallisemman elämäntavan. Hope so. Jos tää ois sellainen julkinen päiväkirja, oon ehkä surkein kirjoittamaan oikeaa päiväkirjaa, en jaksa kirjoittaa ja jokainen kirjoitus jää kesken. :D Tää on nykyajan laiskalle lapselle helpompi tapa.

Suotavaa olisi, että tämän kirjoittamisen jälkeen saisin itseäni niskasta kiinni ja kiertäisin vaikkapa korttelin, onhan sekin jo jotain. Tärkeintä on alussa että lähtee vain liikkumaan. Kaikkeen voi tulla rutiini, miksei myös siis iltalenkkiin. Hiljalleen lenkkiä aletaan pidentämään ja rankkuustasoa koventamaan. Ajattelin myös tehdä lihasryhmät tänään kotijumpalla. Onneksi on YouTube. :D


                                                          Tänään on tullut syötyä:

Maitorahka (250 g) ................ 143 kcal

Ananas oma liemi (135 g)........... 67 kcal

Maitokahvia 1,5 dl x ............... 104 kcal

Lounas ................................ n. 300 kcal

Atria kanahampurilainen.............375 kcal

Tonnikalaa öljyssä (135 g)......... 152 kcal

Vettä n. 1,5 l

1169 kcal/1500 kcal

- 331 kcal

3

Nyt tuli motivaatiopiikki, joten pakko kirjoittaa uudestaan tälle päivälle.

Jos se on mustaa valkoisella, se on pitävää, ja jos se on pitävää, siitä ei voi luistaa.

Onhan niitä epämukavia juttuja aivan jumalaton määrä maailmassa mitä ei millään tahtois eikä jaksais tehdä, ja vaikka tietää että lopputulos muuttaa elämän ei silti saa mitään aikaseksi vaan odottaa ihmettä jossain sohvannurkassa. Tätä vauhtia yks kaunis päivä sohvannurkka ei riitä mun perseelle enää, vaan se valtaa koko sohvan. Läski ei oo ikinä kaunista. Pidän itseäni kasvoista ihan OK-näköisenä, mutta vartalo saa minut voimaan henkisesti pahoin joka aamu kun menen tiukka yöpusero päällä peilin eteen.

Miten ihminen voi saada itsensä tähän kuntoon? Syyttämällä muita, keksimällä tekosyitä, lisää tekosyitä ja syyttämällä vielä kerran muita. Nyt annan tulla kaiken, mikä sisälläni velloo. Vain siten pystyn puhdistumaan itseni henkisestä myrkyttämisestä, ja aloittamaan kokonaan alusta. Vielä ei todellakaan ole liian myöhäistä, jos totta puhutaan painan luultavasti alle sata kiloa. Minun täytyy toimia ja kutistua, jotta vaaka ei jonain päivänä tule näyttämään yli sataa kiloa. Joka kerta kun vaa'an numerot näyttävät yhtä kiloa ylöspäin, mieli järkkyy. Luvataan muuttua, mutta muutosta ei koskaan tule ilman tekoja.

Läskit ei sula kotona istumalla eikä rasvaprosentti putoa ajatuksen voimalla. Aloitus on AINA se hankalin osa. Kaikkein vaikeinta aikaa sokeririippuvaisella tulee olemaan seuraavan viikon ajan: olen todistanut tämän joskus lomareissulla terveysintoilijoiden luona. Muutamana ensimmäisenä päivänä päätä kolotti, kaikki vitutti ja masensi ja tunsin itseni puolikuolleeksi. Kun kehoni alkoi puhdistautua sokerimassasta, aloin tuntemaan itseni virkeäksi ja hyvävointiseksi. Miksi siis en voisi olla kotonakin syömättä sokerisia herkkuja ja vaihtaa ne terveellisempiin nameihin? Miksi se on niin helvetin vaikeaa? Ei kukaan tunge väkisin karkkia suuhuni, teen sen aivan itse, omasta vapaasta tahdostani. Lopettaminen ei vain tule jostain syystä kuuloonkaan.

Minulla on koira, joten minulla on helvetin hyvä syy nostaa iso ahterini ja pistää siihen vauhtia. Kunto ei kohene, jos ei saa itseään liikkeelle. Olen tuudittautunut tekosyihin: minulla ei ole liikunnallisia ystäviä, enkä tahdo liikkua yksin. Helvetti, onhan minulla! Puolet ystävistäni urheilevat säännöllisesti, mutta tuntisin itseni säälittäväksi jos pyytäisin pääsyä heidän matkaansa salille tai uimaan. Hehän ovat minua paljon kovakuntoisempia.

Minua motivoi monta asiaa, tahdon näyttää ihmisille, tahdon olla parempi kuin muut. Tahdon olla esimerkki muutokseen, "jos minä tein sen, voit sinäkin tehdä sen." Miksi siis en voisi tehdä sitä?

Huomenna alan merkitsemään KAIKKI syömiseni julkisesti blogiin, kuten myös liikkumiseni. Toivoisin kovasti motivaatiota, sillä muiden kannustus, kommentit ja tuki ovat minulle pitkällä tielläni hyvin tärkeitä.

Nyt nukkumaan.

2

Kuinka vaikeaa voi olla lenkille lähtö? 

Tänään on mulle erityinen päivä, sillä ihan eka yö ihan yksin meidän asunnossa. Miehelle tuli pikainen työkomennu sairastapauksen vuoksi, ja hän joutui jättämään minut yksin kotiin. Voi apua.

Kaksi tuntia sitten olin innoissani kun saan lähteä rauhassa lenkille, nyt istun sohvalla enkä jaksa liikkua. :D

Tämä päivä on mennyt siivotessa, ja tuli ihan hiki, joten se varmasti oli edes jotenkin hyödyllistä? Olen muuten huomannut, että jos vitutus polttais kaloreita olisin alipainoinen. Minua vituttaa oikeestaan aina ihan vähäsen joku, ja sillon kun on kaikki hyvin mua vituttaa se että kohta kuitenkin tapahtuu jotain. Olen jostain lukenut, että stressi lihottaa. Mietin, onko mulla joku sairaus mikä rajottaa motivaatiota vai olenko vain umpilaiska?

Minun mielestä tämä motivaationpuute on aivan perseestä ja epänormaalia. Jos saan jonkun päähäni, teen sitä ensin muutaman minuutin/tunnin/päivän innolla, ja sitten innostus lopahtaa ja asia jää sikseen. Etsin uuden kiinnostuksen ja valtavan innostuksen kohteen, joka kuitenkin kuivuu sekin kasaan lyhyen ajan sisällä.

Olen siis saamaton paska, ja se asia pitäisi saada muuttumaan. Kaikista pahinta tässä on se, että tunnen itseni sen verran hyvin että kun painoa on alkanut lähtemään jo jonkin verran, itsetuntoni kasvaa ja alan ajatella että "Olen hyvä näinkin", laihdutus jää sikseen ja perse levenee samaa tahtia latistuvan itsetunnon kanssa.

Olen surkea tekemään lihaskuntoliikkeitä, ja tahtoisin saada tehotreenin ohjeet. 

Niin, ja niitä hyviä ruokaohjeita, joihin saa ainekset ihan lähi-Siwastakin? :) 

Päivittäinen kalorimäärätavoitteeni on 1500 kcal. Tänään sitten olen tainnut alittaa tavoitteeni, jihuu! :)

1200 kcal / 1500 kcal 

1

No voi hyvä helvetti. Olen Laiskiaisen kirjoittaja. Anonyymi lihava tyttö joka ei saa itseään niskasta kiinni.

Jotta uskoisitte minun olevan toivoton tapaus, kerron miksi tein uuden blogin. Unohdin sähköpostini. Kyllä, tämä on niin uskomatonta ettei edes vituta, huvittaa vain. :D Mä en muista mun laihdutusblogin sähköpostiosoitetta enkä pääse kirjautumaan sisään. Haha, säälittävää. :D

Noh, ajattelin vain tulla kertomaan ettei laihdutukseni ole edennyt. Itseasiassa nyt kun tarkemmin asiaa tuumaillaan, se ei ole edes osoittanut alkamisen merkkejä ja kalenterissa päivät syöksyvät uhkaavasti kohti kesää. Nyt tarvitaan asiantuntijan pikaista apua, mieluiten heti. Mielestäni paras hetki päättää laihduttamisen aloitus on juuri puolen suklaalevyn jälkeen. Tai oikeastaan sitten, kun levy on syöty. "Syön vielä tämän ja aloitan." Paskapuhetta, sitä ei kuitenkaan saa ikinä itseään lenkkipolulle.

Kerran olin niin jämerä että heitin puolikkaan suklaalevyn roskiin, vedin lenkkikamppeet päälle ja tajusin vasta sitten mitä olin tehnyt. Kiihdytin massani täyteen nopeuteensa ja syöksyin formulan lailla roskikselle. Onneksi olin alitajuisesti käärinyt levyn tiiviisti pakettiinsa ja heittänyt sen pahviroskien sekaan. Istuin sitten lenkkivaatteet päällä pimeässä huoneessa ja koitin syödä hiljaa, etten kuulisi lupaukseni rikkoutuneen. Kyllä minä pystyn tähän - tänään ei vain ole oikea päivä. Koulussa oli raskasta, parisuhde menee huonosti ja asunto on siivoamatta joten en millään kykene tänään, kuinka harmillista. Onneksi huomenna on uusi uljas päivä aloittaa.

Olen vedonnut myös rahaongelmiin - roskaruokaa kun saa puolet halvemmalla kuin oikeaa, terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa evästä. En myöskään osaa ostaa mitään oikeasti terveellistä, ja olen kaupassa yhtä hukassa kuin mies meikkiosastolla. Harhailen ympäriinsä ja yritän miettiä, mitä laihduttajat yleensä syövät. Viskaisen korin pohjalle ananasta, munia, tonnikalaa ja ostosten alle hautaan yhden suklaalevyn. Pahan päivän varalle. Niin, tai vieraiden. Yllätysvieraille täytyy aina olla jotain tarjottavaa. Olisihan se noloa jos talon emäntä tarjoaa pelkät kahvit, ja vielä rasvattomalla maidolla, hyi häpeä. Se pitäisi köyttää häpeäpaaluun ja kivittää hengiltä.

Huomenna aloitan ihan varmasti. Tai ehkä ylihuomenna.