torstai 18. huhtikuuta 2013

19

Kiitos Fighter kommentistasi! :) "ei ihan väärällä polulla olla" .. no ei!

Mulla lähtee aina lapasesta tää laihdutus, ja sitten innostun liikaa ja into katoaa taivaan tuuliin. Eilen oli ihan tajuton ahmimiskohtaus, keksipaketti, kaksi jäätelöä ja pulla katos pohjattomaan kuiluun. Olen parhaani mukaan yrittänyt pitää kiinni tavoitteestani, että kävelisin työmatkat edestakaisin. Ei se paljoa ole, mutta eteenpäin silti.

Taas on liian pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta, mutta päivittäin tää blogi mun mielessä on. Avomies ehdotti että aloitettaisiin tänään jo viikonlopun vietto ja lähdettäisiin kotiseuduille. Minä en ole oikein lämmennyt idealle.

Voin varmaan kertoa pienen salaisuuden - olen suunnitellut toisen koiran ottamista. Meidän nykyiselle hulivilille kaveriksi, ja mulle koulutukseksi. Meidän koiruuus kun tuli meille jo "valmiina pakettina".

Ny lenkille!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

18

Hihii, valoa tunnelin päässä!

Tää laihdutus on yhtä vuoristorataa. Tai no, mikä v*tun laihdutus kun en edes yritä... Mutta silti se on tuottanut tulosta!

Mulla on lähtenyt -4 cm vyötäröltä, perseestä ei kylläkään yhtään. Alavatsan kohdalla ollut kakkosperse on miltei kokonaan haihtunut, ja kun vedän oikein kovasti masua sisään näen sellaisen vatsan minkä aion treenata! Muhkurattoman tietysti, nyt se muistuttaa pottupeltoa.

En tiiä mikä mulla on tuon syömisen kanssa, mutta ei nyt ole perjantain jälkeen maistunut ruoka melkein ollenkaan, ja sen kyllä huomaa! Helvetin helposti tuo ylimääräinen venyvä lihas lähtee tuosta ympäriltä, kun syö vähemmän :) Mulla on ollut nyt monta päivää alle 500 kcal/day, enkä todellakaan tee sitä tahallani vaan sen takia että tuntuu kuin ruoka tulisi ylös kun sen saa taisteltua jotenkin alas. Treenannut en kylläkään ole paljon paskaakaan, mutta tänään mennään sellaiselle nololle tuulipuku-sauvakävelylenkille puolisoni kanssa. Just like keski-ikäiset. Jos kuitenki jätettäis ne tuulipuvut ja sauvat pois laskuista. Just kidding.

Eli, tänään lenkille jonka jälkeen kahvakuulatreeni! Minä en muuten edelleenkään voi käsittää sitä, miksi jaksoin viimeksi vain yhden kierroksen kun ennen kolme on mennyt ihan helposti. Tuntu vaan siltä että taju lähtee jos ponnistaa enää kertaakaan sitä mötikkää kattoa kohti.

Toivottavasti tää "seesteinen kausi" tuottaa nyt tulosta, ja jos saisin hillittyä taas loppukuusta ruokahaluani ettei tule mitään tajuttomia ahmimisia.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

17

Voi terve!

Ahmimiskausi jatkuu, vaalee leipä on hyvää ja perse levenee.

Kuusi ja puoli viikkoa aikaa. Puolet laihdutusajasta on jo mennyt, kesäkunnosta on enää aivan turha haaveilla. Enkä voi syyttää tästä enää muita kuin itseäni. Mulle ei ole annettu kärsivällisyyttä, itsekuria, kontrollia, tai itsepäisyyttä mitä tässä tarvitsee. Tai itsepäinen olen kyllä, sillä selitän ja juntturoin itselleni vastaan joka päivä kun pitäisi treenata. Kaikki maailman mahdolliset ja myös mahdottomat tekosyyt on koluttu jo useaan kertaan läpi.

Mieli murenee. Paha mieli, ahdistaa, vituttaa ja masentaa. Pitäis pystyä mutta ei pysty.

Motivaationa toimineet syyt, ihmiset ja kuvat alkavat jo vituttaa enkä enää löydä syitä jatkaa. Paitsi löydän kyllä, sen yhden kusipään virne mun epäonnistuttua on ajatustasollakin kertakaikkiaan sietämätön.

Eikä mulla totta puhuen ees oikeesti ole hirveitä pudotettavana, jos katsoo Suurin Pudottaja- ohjelmaa. Ja SILTI ne läskit pystyy uskomattomiin tekoihin pelkällä tahdon voimalla. Ne läskit, jotka on vetäneet elämänsä aikana tuhatkertasen määrän kaloreita mun syömisiin verrattuna.

Aamusta alkaa armoton treeni, hikilautojen päälle heräämisen jälkeen ja sieltä ei tulla ennen kuin syljetään verta! Ja jos tää ei pidä syön pääni. Söisin sen kyllä varmaan muutakin ahmimishäiriöni takia mutta nyt se on lupauksen takana.