Motivaatio on laskenut kuin lehmän häntä, viimeksi olen treenannut lauantaina ja olen niin helvetin stressaantunut että mulla on enää yks tuppo hiuksia päässä - muut on revitty rästitehtävien parissa. En jaksa keskittyä mihinkään, keksin tekosyitä treenaamisen välttämiseksi ja riudun itsesäälissä. Niskasta ei saa otetta, kädet on liian lyhyet. Ei pysty, ei ole resursseja.
Tiesin että ahmimisvaiheen aikana on todella hankalaa vastustaa syömistä, mutten ikinä uskonut etten pystyisi siihen. Lupaavan alun jälkeen koko homma tyssäsi saamattomuuteen. Ahmimista tulee, halusin tai en. Mä en tajua saanko mä tähän jotain terapiaa tai muuta paskaa mutta vittu että ärsyttää tää syöminen. Enkä edes ymmärrä, miten olen näin väsynyt koska en edes tee mitään?
Olen myös kyllästynyt kaikkiin ruoka-aineisiin, tonnikala tulee korvista ulos ja mieleni tekee puklata kun syön maitorahkaa. Mantelijäätelön, unohdetun rakkauteni sen sijaan olen löytänyt uudelleen ja suhteemme on intensiivinen.
PS! TIETÄJÄT HOI. Mun läskit on muuttaneet muotoaan, vatsamakkara on vähän ikään kuin tyhjempi kuin ennen. Olen silti lihonut.
Motivaatiota ei ole kirjoittamiseenkaan, joten painun sohvan nurkkaan itkemään paskaa elämää ja syömään vähän lisää jätskiä.
♥: ano.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
15
Hupsis. Liikuntaviikonloppu maalla muuttuikin mässäilyviikonlopuksi. Mummot ja papat syöttää mut pullasorsaksi enkä uskalla kieltäytyä, koska mummon pelko on viisauden alku. Te ette tiedä sitä vittumaista pilkahdusta siellä silmissä kun mummo iskee minun eteeni sokerimunkkeja, suklaakakkusia, valkosuklaapalloja, cookies-keksejä tuplasuklaalla ja mitä vielä, ja minä kieltäydyn! "Sinäkö olet laihdutuskuurilla?" "Ei se kannata, pullukat ovat paremman näköisiä". Onneksi kotiin tullessani tein 30 minuutin kahvakuulaharjoittelun ja käytin kaksi koiraamme eri aikaan lenkillä, ettei ihan mennyt löhöilyksi tämä viikonloppu.
Eilinen kahvakuulatreeni oli tehokas, hiki lensi ja kyyneleet virtasi, mutta aamulla heräsin kummaan tunteeseen; mihinkään ei satu! Voisiko proteiinipitoinen rahka ennen- ja jälkeen treenin vaikuttaa? SSöin siis puolet 200 g rahkapurkista 30 min ennen treeniä, ja loput 30 min jälkeen. Tässä vielä video, jonka mukaan tein;
Eilinen kahvakuulatreeni oli tehokas, hiki lensi ja kyyneleet virtasi, mutta aamulla heräsin kummaan tunteeseen; mihinkään ei satu! Voisiko proteiinipitoinen rahka ennen- ja jälkeen treenin vaikuttaa? SSöin siis puolet 200 g rahkapurkista 30 min ennen treeniä, ja loput 30 min jälkeen. Tässä vielä video, jonka mukaan tein;
Mulle on muuten varmaan aivan mahdoton tehtävä olla kokonaan sokerittomalla/todella vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Vieroitusoireita ei tule melkein yhtään, olo on kokonaisvaltaisesti parempi, jaksan tehdä paremmin kaikki ja itsetunto on hyvä kun ei ole turhia mässäilyjä taakkana. Silti, kaikesta huolimatta mulla on pakkomielle syödä jotain makeaa. Siis oikeasti makeaa. Mässäilykausi on täällä taas - ja olen huolissani. Jos nyt jo on näin helvetin hankala vastustaa kaikkea makeaa miten käy sitten lähempänä menkkoja?
Oon niinku joku raittiiksi pyristelevä alkoholisti. Viikko menee hyvin, mutta sitten tulee repsahdus, ja putki jää päälle. Mulla se putki meinaa sitä, että treenit jää väliin, karkki maistuu ja huono omatunto paisuu, en siis örvellä paskat housussa katuojassa naama kurassa karkkipussi kädessä.
Mulla on vähän paha olla aina kun oon syönyt karkkia, ja olen niin helvetin typerä että yritän paikkailla pahaa oloa syömällä lisää karkkia.
Tänään ajattelin juosta. Juosta juosta ja juosta ja sen jälkeen kun tulen henkihieverissä takaisin kotiin, otan 8 kg rautamötikän käteeni ja teen tuon ylläolevan ohjelman, vaikka sitten puolikuolleena mutta teen kuitenkin.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
14
Kiitos haasteesta, Fighter. Otan sen vastaan hyvin mielelläni. ;)
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 faktaa minusta
1. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, enkä tähän ikään mennessä ole löytänyt "suosikkisuuntaustani"
2. Elämäni pyörii tällä hetkellä ruoan, hiilihydraattien, kahvakuulan, painon putoamisen ja liikunnan ympärillä.
3. Haavelien voivani pukeutua 38- kokoiseen mekkoon juhannuksena.
4. Minulla on tuhottomasti lempiruokia, kaikki riippuu päivästä ja mielialasta.
5. Sain kipinän blogin kirjoittamiseen kun luin jonkun ihmisen onnistunutta painonpudotusta.
6. Olen lopettanut ratsastuksen ja olen surullinen siitä vieläkin.
7. 10 vuoden päästä minulla on oma menestyvä yritys. ;)
8. Osaan nuolla kyynärpäätäni (:D)
9. Jos saisin 100000 e ostaisin kuntosalilaitteet kotiini!
10. En ole ikinä käynyt Ruotsia pidempänä ulkomailla.
11. Rakastan kesää.
Haastan teidät myöhemmin illalla, minun täytyisi olla jo menossa töihin :D
Mutta kerron nyt hieman tästä painonpudotus-romahdusepisodista.
Kahvakuulailin kaksi päivää erittäin tyytyväisenä, ja aivan kuin olisin alkanut näkemään tuloksiakin. Ehkä nesteet lähtivät liikkeelle? Kylkiluut näkyvät kuitenkin jo. Mitä helvettiä, viikko sitten siinä oli vielä ainakin sentin rasvakerros ja nyt ne paistavat nahkasta läpi? En koskaan olettanut tämän olevan näin helppoa ;)
Sitten eilen se tapahtui; valtavan huonon päivän jälkeen menin kauppaan. Mukaani tarttui tavanomaiset maitorahka-ananas-raejuusto-salaattitarvikehärdellit, mutta kuin huomaamatta kävellessäni karkkihyllyjen ohi ostin salmiakkia. Kotona kiusaus nopeisiin hiilareihin oli niin suuri, että söin karkkia. Vittusaatana. Ja minä kun luulin olleeni vahva. Heitin karkit roskikseen, ja edes minä en ole niin ällö että alkaisin tonkimaan niitä sieltä. Kovaa rääkkiä heti kun pääsen töistä kotiin.
Kahvakuula on tehokas laite, sillä saa joka paikan jumiin niin halutessaan, niin, ja hien virtaamaan.
♥ En ymmärrä miten olen ennen tullut toimeen ilman sitä.
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 faktaa minusta
1. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, enkä tähän ikään mennessä ole löytänyt "suosikkisuuntaustani"
2. Elämäni pyörii tällä hetkellä ruoan, hiilihydraattien, kahvakuulan, painon putoamisen ja liikunnan ympärillä.
3. Haavelien voivani pukeutua 38- kokoiseen mekkoon juhannuksena.
4. Minulla on tuhottomasti lempiruokia, kaikki riippuu päivästä ja mielialasta.
5. Sain kipinän blogin kirjoittamiseen kun luin jonkun ihmisen onnistunutta painonpudotusta.
6. Olen lopettanut ratsastuksen ja olen surullinen siitä vieläkin.
7. 10 vuoden päästä minulla on oma menestyvä yritys. ;)
8. Osaan nuolla kyynärpäätäni (:D)
9. Jos saisin 100000 e ostaisin kuntosalilaitteet kotiini!
10. En ole ikinä käynyt Ruotsia pidempänä ulkomailla.
11. Rakastan kesää.
Haastan teidät myöhemmin illalla, minun täytyisi olla jo menossa töihin :D
Mutta kerron nyt hieman tästä painonpudotus-romahdusepisodista.
Kahvakuulailin kaksi päivää erittäin tyytyväisenä, ja aivan kuin olisin alkanut näkemään tuloksiakin. Ehkä nesteet lähtivät liikkeelle? Kylkiluut näkyvät kuitenkin jo. Mitä helvettiä, viikko sitten siinä oli vielä ainakin sentin rasvakerros ja nyt ne paistavat nahkasta läpi? En koskaan olettanut tämän olevan näin helppoa ;)
Sitten eilen se tapahtui; valtavan huonon päivän jälkeen menin kauppaan. Mukaani tarttui tavanomaiset maitorahka-ananas-raejuusto-salaattitarvikehärdellit, mutta kuin huomaamatta kävellessäni karkkihyllyjen ohi ostin salmiakkia. Kotona kiusaus nopeisiin hiilareihin oli niin suuri, että söin karkkia. Vittusaatana. Ja minä kun luulin olleeni vahva. Heitin karkit roskikseen, ja edes minä en ole niin ällö että alkaisin tonkimaan niitä sieltä. Kovaa rääkkiä heti kun pääsen töistä kotiin.
Kahvakuula on tehokas laite, sillä saa joka paikan jumiin niin halutessaan, niin, ja hien virtaamaan.
♥ En ymmärrä miten olen ennen tullut toimeen ilman sitä.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
13
Epäonnen luku, 13. Onnen päivä Suomen kansalle ja kaikille vähänkään lapsirakkaille ihmisille, kun nämä kaksi idioottia saivat elinkautiset. En voi uskoa että se nainen on synnyttänyt, se oli siis raskaana murhan aikoihin?!?!?!? SAIRASTA!! Harmi tosin, että elinkautinenkaan ei ole tarpeeksi. 12 vuotta pitkää ja hidasta kidutusta, ja sitten ehkä voidaan liiskata ne lopullisesti?
Tosiaan, muihin uutisiin! Kotiimme saapui eilen 8 kg kahvakuula, ja testasin sitä heti illalla. Nimenomaan testasin, ehkä 20 liikesarjaa. On se jumantsuikka tehokas laite, kun nyt on vatsalihakset, reisilihakset ja hauis hellänä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, se neljänkymmenen euron hävikki ei ole mitään sen rinnalla, että nyt viimein alkaa tapahtua. Olen jo pitkään harkinnut kahvakuulan ostoa, ja eilen sen sitten extemporena tein reissullani Sportiaan.
Tosiaan, muihin uutisiin! Kotiimme saapui eilen 8 kg kahvakuula, ja testasin sitä heti illalla. Nimenomaan testasin, ehkä 20 liikesarjaa. On se jumantsuikka tehokas laite, kun nyt on vatsalihakset, reisilihakset ja hauis hellänä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, se neljänkymmenen euron hävikki ei ole mitään sen rinnalla, että nyt viimein alkaa tapahtua. Olen jo pitkään harkinnut kahvakuulan ostoa, ja eilen sen sitten extemporena tein reissullani Sportiaan.
Tällainen hirvitys saapui pölyttymään olohuoneen nurkkaan pitkäaikaisen treenin kaveriksi!
Motivaationi on pysynyt jo monta päivää hyvänä, ja joka päivä se vain kasvaa kun tsemppaan itseäni tarkoituksellisesti. Näin pitkälle en koskaan ole päässyt - kuurit ovat yleensä tyssänneet siihen kun en ole saanut itseäni kuriin ja repinyt karkkipussin säpäleiksi kuola roiskuen. Enää en edes halua karkkia. Paitsi pakko tunnustaa - söin salmiakkia tänään. Askin. Töitä paiskiessani en edes huomannut kun se oli tyhjentynyt. Mutta en ala soimaamaan itseäni, se ei ole hyväksi. Jatkan treenaamista pienestä lipsahduksesta huolimatta ja pidän huolen, että se jäi ainoaksi. Tai jos ei ainoaksi niin ainakin yhdeksi
niistä harvoista kerroista.
Eilen aamulla heräsin monta tuntia aiemmin kuin minun olisi täytynyt, vedin jo lenkkikamppeet niskaan ja olin menossa puolen kilometrin päässä kun huomasin, että se ei huvita minua. Ennen lenkille lähtöä minulla on lähes aina ahdistunut olo, ja lenkille lähtö on vaikeaa. Mieluummin olen sisätiloissa, siivoan vaikka monta tuntia nopeaan tahtiin, jotta hiki roiskuisi edes jonkin verran. Jos laji ei ole minulle mieluinen, en saa itseäni suostuteltua siihen. Oikeastaan pelkään jostain syystä lenkkiä. Syy tähän ei ole selvinnyt minulle, mutta ahdistun ajatuksesta jossa minun täytyisi lenkkeillä koiran kanssa. Koirani on toivoton remmirähjä, ja jos tulee irtokoiria vastaan olen käytännössä puolustuskyvytön. Maalla rakastan lenkkeilyä, joskin pelkään esimerkiksi hirvi- tai karhukoiria metsästyskausien aikaan.
Aiheet hyppii taas laidasta laitaan, mutta maitorahka maistuu taas! Mutta ilman ananasta. Syön sitä mieluiten paljailtaan. Pitääkö maitorahkaa syödä ennen lenkkiä vai lenkin jälkeen, ja mikä olisi hyvä palautusjuoma/ruoka?
Nyt lämmittelemään siivouksella ja sen jälkeen kahvakuula käteen ja rehkimään.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
12
Kahvakuula on pop! Sais nähdä miten miehen (naisen) käy kun huomenna koitetaan mönkiä sängystä ylös... ;)
Huomenna tästä lisää, nyt intopiukeena suihkuun ja nukkumaan.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
11
En jaksanut lähteäkään enää juoksemaan kun kävin hiihtämässä... Hiihtäessä tein hetkellisen varman päätöksen, tupakointi saa loppua. Kotona, keuhkojeni toivuttua hetken lievensin päätöstäni; minä vähennän. Tupakoinnin lopettaminenhan lihottaa ja se on tällä hetkellä kaikkein paskin homma mitä voi tapahtua.
Ihme ja kumma, pysyin pystyssä hiihtämällä. Näytin kyllä onnettomalta kun koitin räpeltää luistelutyylillä eteenpäin. Saipahan kelkkailijat hyvät naurut kun uhmasin etukenollani fysiikan lakeja ja naamani oli kirkuvanpunainen, sauvat meinasi joka työnnöllä katketa ja näytin ihan pelleltä. Noloa.
Tein vielä selkä- vatsa- ja reisilihasryhmät kun pääsin kotiin, ja hiippailin saunaan. Fiilis on helvetin hyvä, näin tän pitääkin mennä! Kuuntelin Kanye Westin kappaleen Stronger, kaivoin netin syövereistä sen sanat ja rakastuin uudelleen.
Tää ei tule olemaan helppoa, mut tuhannet ennen meitä ja meidän jälkeen onnistuu, miksi ei siis myös me? Ei enää tekosyitä, vaan toimintaa!
Hei kanssamatkustajat,
ME PYSTYTÄÄN TÄHÄN!!!
Terveisin endorfiinihöyryinen Ano.
Ihme ja kumma, pysyin pystyssä hiihtämällä. Näytin kyllä onnettomalta kun koitin räpeltää luistelutyylillä eteenpäin. Saipahan kelkkailijat hyvät naurut kun uhmasin etukenollani fysiikan lakeja ja naamani oli kirkuvanpunainen, sauvat meinasi joka työnnöllä katketa ja näytin ihan pelleltä. Noloa.
Tein vielä selkä- vatsa- ja reisilihasryhmät kun pääsin kotiin, ja hiippailin saunaan. Fiilis on helvetin hyvä, näin tän pitääkin mennä! Kuuntelin Kanye Westin kappaleen Stronger, kaivoin netin syövereistä sen sanat ja rakastuin uudelleen.
Work it, make it, do it, makes us
Harder, better, faster, stronger
(Work it harder, make it better)
(Work it harder, make it better)
N-n-now that that don't kill me
(Do it faster, makes us stronger)
Can only make me stronger
(More than ever ever after)
I need you to hurry up now
(Our work is never over)
‘Cause I can't wait much longer(Work it harder, make it better)
I know I got to be right now
(Do it faster, makes us stronger)
‘Cause I can’t get much wronger
(More than ever ever after)
Man I’ve been waitin' all night now
(Our work is never over)
That's how long I’ve been on ya
-----
Don't act like I never told ya
Don't act like I never told ya
Uh, baby you're making it
(Harder, better, faster, stronger)
Tää ei tule olemaan helppoa, mut tuhannet ennen meitä ja meidän jälkeen onnistuu, miksi ei siis myös me? Ei enää tekosyitä, vaan toimintaa!
Hei kanssamatkustajat,
ME PYSTYTÄÄN TÄHÄN!!!
Terveisin endorfiinihöyryinen Ano.
10
Tänään on hyvä päivä, heräsin kymmenen tunnin yöunilta! Univelat kuitattu ja nyt voi hyvillä mielin lähteä hikoilemaan.
Day 2 ilman mitään sokerista, olen vähentänyt hiilareiden osuutta ruokavaliosta roimasti ja syön helvetin proteiinipitoisia ruokia. Kaiken "vaalean" olen hylännyt ruokavaliostani. Eilen hellu söi karkkia ja minä en ottanut! Oon ihan ihmeissäni vieläkin. Pari kertaa tuli miltei ylitsepääsemätön tarve ahmia kaikki, mutta sain manipuloitua itseni juomaan vain vissyä ja polttamaan tupakkaa. Tää ei ole tähän asti ollut ollenkaan vaikeaa, en tajua miten se on voinut joskus tuntua aivan äärettömältä hommalta. Uskon tämän kyllä johtuvan kuukautiskiertoni vaiheesta, nyt on se vaihe kun pärjään äärettömän vähällä ruoalla. Mutta jos ehdin täyttää jääkaapin terveellisillä ruuilla ennen "ahmimispäiviä" (viikko ennen menkkoja, menkkojen aikana ja pari päivää niiden jälkeen) en usko senkään koituvan ongelmaksi. Kuukautisten aikaan turpoan kyllä kuin pullataikina, ja itsetunto laskee roimasti kun tunnen olevani kömpelö elefantti.
Tänään ajattelin lähteä hiihtämään koiran kanssa. Se onkin eka kerta sitten ala-asteaikojen jälkeen ja mua suoraan sanottuna huolettaa aivan helvetisti miten vitun lailla pysyn niiden hikilautojen päällä pystyssä kyllästymättä ja vittuuntumatta. Viimeinen hiihtokertani kun päättyi raivokohtaukseen, heitin sukset helvetin pitkälle umpihankeen ja opettaja pakotti minut hakemaan ne sieltä. Itkupotkuraivareiden kanssa hakkasin liikuntatunnin päätteeksi suksia koulun seinään ja jouduin rehtorin puhutteluun asiattomasta käytöksestä. (Olisi neiti Sporttiopettaja itse hyppinyt paskojen suksien päällä kaksi vitun pitkää tuntia.) Täytyy siis välttää paikkoja, joissa on seiniä. Metsään siis.
Koulun pakkohiihtotunnit on tappaneet ilmeisesti minun lisäkseni tuhansien muiden hiihtoinnon, joka palaa joskus keski-iän jälkeen, jos siis on palatakseen. On kuulemma aivan eri asia hiihtää omaan tahtiin keväällä hyvää latua pitkin jossain keskellä isoa peltoa auringon helliessä ja suksien luistaessa, kuin helvetin tiiviissä jonossa vitun jyrkkää mäkeä pitkin räntäsateessa, jossa ei näe eteensä suksien luistaessa ylämäessä taaksepäin ja alamäessä töksähdellen kymmenen sentin välein. Unohtamatta etupuolella lyllertäviä läskejä ja takapuolella olevia luokan sporttisimpia kakaroita jotka huutelee ties mitä törkeyksiä jonon tukkeena olleille. "Hiihdä tai kuole."
Ja koska tunnen itseni näin sporttiseksi, käyn nyt hiihtämässä ja illempana hölkkäämässä, vaikkapa vain kilometrin mutta hölkkään kuitenkin. Ei ne läskit istumalla sula.
Ihan näin meidän kesken, alan kyllästyä maitorahka-ananasmössöön. Kokeilenpas siis maitorahka-mustikkamössöä seuraavat kaksi viikkoa, ja kun kyllästyn siihen, aloitan maitorahka-ananaskuurin uudelleen.
Day 2 ilman mitään sokerista, olen vähentänyt hiilareiden osuutta ruokavaliosta roimasti ja syön helvetin proteiinipitoisia ruokia. Kaiken "vaalean" olen hylännyt ruokavaliostani. Eilen hellu söi karkkia ja minä en ottanut! Oon ihan ihmeissäni vieläkin. Pari kertaa tuli miltei ylitsepääsemätön tarve ahmia kaikki, mutta sain manipuloitua itseni juomaan vain vissyä ja polttamaan tupakkaa. Tää ei ole tähän asti ollut ollenkaan vaikeaa, en tajua miten se on voinut joskus tuntua aivan äärettömältä hommalta. Uskon tämän kyllä johtuvan kuukautiskiertoni vaiheesta, nyt on se vaihe kun pärjään äärettömän vähällä ruoalla. Mutta jos ehdin täyttää jääkaapin terveellisillä ruuilla ennen "ahmimispäiviä" (viikko ennen menkkoja, menkkojen aikana ja pari päivää niiden jälkeen) en usko senkään koituvan ongelmaksi. Kuukautisten aikaan turpoan kyllä kuin pullataikina, ja itsetunto laskee roimasti kun tunnen olevani kömpelö elefantti.
Tänään ajattelin lähteä hiihtämään koiran kanssa. Se onkin eka kerta sitten ala-asteaikojen jälkeen ja mua suoraan sanottuna huolettaa aivan helvetisti miten vitun lailla pysyn niiden hikilautojen päällä pystyssä kyllästymättä ja vittuuntumatta. Viimeinen hiihtokertani kun päättyi raivokohtaukseen, heitin sukset helvetin pitkälle umpihankeen ja opettaja pakotti minut hakemaan ne sieltä. Itkupotkuraivareiden kanssa hakkasin liikuntatunnin päätteeksi suksia koulun seinään ja jouduin rehtorin puhutteluun asiattomasta käytöksestä. (Olisi neiti Sporttiopettaja itse hyppinyt paskojen suksien päällä kaksi vitun pitkää tuntia.) Täytyy siis välttää paikkoja, joissa on seiniä. Metsään siis.
Koulun pakkohiihtotunnit on tappaneet ilmeisesti minun lisäkseni tuhansien muiden hiihtoinnon, joka palaa joskus keski-iän jälkeen, jos siis on palatakseen. On kuulemma aivan eri asia hiihtää omaan tahtiin keväällä hyvää latua pitkin jossain keskellä isoa peltoa auringon helliessä ja suksien luistaessa, kuin helvetin tiiviissä jonossa vitun jyrkkää mäkeä pitkin räntäsateessa, jossa ei näe eteensä suksien luistaessa ylämäessä taaksepäin ja alamäessä töksähdellen kymmenen sentin välein. Unohtamatta etupuolella lyllertäviä läskejä ja takapuolella olevia luokan sporttisimpia kakaroita jotka huutelee ties mitä törkeyksiä jonon tukkeena olleille. "Hiihdä tai kuole."
Ja koska tunnen itseni näin sporttiseksi, käyn nyt hiihtämässä ja illempana hölkkäämässä, vaikkapa vain kilometrin mutta hölkkään kuitenkin. Ei ne läskit istumalla sula.
Ihan näin meidän kesken, alan kyllästyä maitorahka-ananasmössöön. Kokeilenpas siis maitorahka-mustikkamössöä seuraavat kaksi viikkoa, ja kun kyllästyn siihen, aloitan maitorahka-ananaskuurin uudelleen.
Titanium - David Guetta ft. Sia
torstai 14. maaliskuuta 2013
9
Luulin osaavani kutakuinkin ravintoaineet ja niiden merkitykset ihmiselle ja varsinkin (ikuiselle) laihduttajalle, hyödyt ja liiallisen käytön haitat. Kuitenkin, kun nyt istun tässä sohvalla ja yritän pureutua aiheeseen tunnen olevani kuin matematiikan tunnilla joskus ysin keväällä. Minun aivojen tilalle on jostain tullut helvetin iso kysymysmerkki. Mitä vittua? Tuoko minun pitäisi osata? Joo, ei se varmaan muille ole hankalaa. Minulla sattuu vain olemaan hidas sytytys, pitkät piuhat, kuten rakas puolisoni nätisti aina sanoo ihmetellessäni jotain helvetin typerää arkipäivän asiaa, joka on kanssaeläjille itsestäänselvyys.
Luin mielenkiintoisen artikkelin Kuntoplussan sivuilta. Siinä väitettiin, että jopa pinnallinen hengitys voisi edesauttaa lihomista. Anteeks vaan mutta mitä vittua? (Taas...) Tämän illan päätavoite hikijumpan lisäksi on siis pureutua oikein hengittämiseen, uusiin lihaskuntoliikkeisiin, stressiin ja sen lieventämiseen. Niin, ja tietysti niihin iänikuisiin ravintoaineisiin. Apua.
Tein eilen siivoillessani päätöksen; kävelen koulumatkat. Paitsi ehkä tulipalopakkasilla revin puoliunisen ukkoni auton rattiin ja asettelen hehtaariperseeni Diudin etupenkille. Matka ei ole pitkä, noin puolitoista kilometriä suuntaansa. Väli, jolla ehtii aamuisin koota hyvin ajatukset kasaan ja valmistautua tulevaan päivään ja iltapäivällä laahustaa umpivittuuntuneena takaisin tietäen että kotona odottaa kämppä, joka on kuin pommin jäljiltä. Kuten joka päivä.
Kävelystä tuli mieleeni, kun tulin tupakalta puolisen tuntia sitten päätin myös lähteväni lenkille, ja huomasin ensimmäisen ajatukseni olleen "En voi." Sain tartuttua tähän "aitoon fiilikseen" kiinni heti, ja aloin miettimään sitä. Miksi en voisi? Kuka estää? Mikä estää? Tulinkin siis tappamaan lenkkeilyintoni viimeiset pisarat tähän blogiin, jotta voisin taas illemmalla kirota paskaa päätöksentekokykyäni ja pölliä hätävarasäästöt purkista ja juosta Siwalle tehden Wilson Kirwat. Tai siis se joku salamannopea juoksija, whatever. Se Kenialainen joka veti maailmanennätykset. En seuraa urheilua. Siitäkin tulee vain paha mieli, paitsi miesten uintia on aina ilo seurata ;)
Toisaalta, on minulla lenkkeilyn ja siivoilun vastapainoksi myös toinen ihan varteenotettava idea. Viimeusnnuntailta jäi muutama siideritölkki yli, mitä jos tempaisisin ranskalaisen seitinohuen iltapäiväkännin päälle ja unohtaisin kaikki muut? Eikö se olisi stressinlievitystä parhaimmillaan?
Muuten, (nämä aiheet poukkoilee mulla laidasta laitaan....) tänään aloitin vähähiilihydraattisen ja proteiinipainotteisen ruokavalion. Joskushan se täytyy aloittaa, ja mikä olisi parempi hetki kuin silloin kun kaapit ovat herkuista tyhjinä, jääkaapissa on vain proteiinipitoisinta maitorahkaa mitä kaupoista löytyy ja mieli on hyvä ja kevyt. Olen päättänyt, että tämä onnistuu nyt. Minulla ei ole mitään syytä viivyttää tätä, ja vaikka tie on helvetin pitkä, tiedän että siellä tien päässä jossakin odottaa minua aarre!
Näihin aatoksiin, tsup! (Ok, ei vielä mutta kohta. Ehkä.)
Luin mielenkiintoisen artikkelin Kuntoplussan sivuilta. Siinä väitettiin, että jopa pinnallinen hengitys voisi edesauttaa lihomista. Anteeks vaan mutta mitä vittua? (Taas...) Tämän illan päätavoite hikijumpan lisäksi on siis pureutua oikein hengittämiseen, uusiin lihaskuntoliikkeisiin, stressiin ja sen lieventämiseen. Niin, ja tietysti niihin iänikuisiin ravintoaineisiin. Apua.
Tein eilen siivoillessani päätöksen; kävelen koulumatkat. Paitsi ehkä tulipalopakkasilla revin puoliunisen ukkoni auton rattiin ja asettelen hehtaariperseeni Diudin etupenkille. Matka ei ole pitkä, noin puolitoista kilometriä suuntaansa. Väli, jolla ehtii aamuisin koota hyvin ajatukset kasaan ja valmistautua tulevaan päivään ja iltapäivällä laahustaa umpivittuuntuneena takaisin tietäen että kotona odottaa kämppä, joka on kuin pommin jäljiltä. Kuten joka päivä.
Kävelystä tuli mieleeni, kun tulin tupakalta puolisen tuntia sitten päätin myös lähteväni lenkille, ja huomasin ensimmäisen ajatukseni olleen "En voi." Sain tartuttua tähän "aitoon fiilikseen" kiinni heti, ja aloin miettimään sitä. Miksi en voisi? Kuka estää? Mikä estää? Tulinkin siis tappamaan lenkkeilyintoni viimeiset pisarat tähän blogiin, jotta voisin taas illemmalla kirota paskaa päätöksentekokykyäni ja pölliä hätävarasäästöt purkista ja juosta Siwalle tehden Wilson Kirwat. Tai siis se joku salamannopea juoksija, whatever. Se Kenialainen joka veti maailmanennätykset. En seuraa urheilua. Siitäkin tulee vain paha mieli, paitsi miesten uintia on aina ilo seurata ;)
Toisaalta, on minulla lenkkeilyn ja siivoilun vastapainoksi myös toinen ihan varteenotettava idea. Viimeusnnuntailta jäi muutama siideritölkki yli, mitä jos tempaisisin ranskalaisen seitinohuen iltapäiväkännin päälle ja unohtaisin kaikki muut? Eikö se olisi stressinlievitystä parhaimmillaan?
Muuten, (nämä aiheet poukkoilee mulla laidasta laitaan....) tänään aloitin vähähiilihydraattisen ja proteiinipainotteisen ruokavalion. Joskushan se täytyy aloittaa, ja mikä olisi parempi hetki kuin silloin kun kaapit ovat herkuista tyhjinä, jääkaapissa on vain proteiinipitoisinta maitorahkaa mitä kaupoista löytyy ja mieli on hyvä ja kevyt. Olen päättänyt, että tämä onnistuu nyt. Minulla ei ole mitään syytä viivyttää tätä, ja vaikka tie on helvetin pitkä, tiedän että siellä tien päässä jossakin odottaa minua aarre!
Näihin aatoksiin, tsup! (Ok, ei vielä mutta kohta. Ehkä.)
tiistai 12. maaliskuuta 2013
8
Krapulapeikon koekeittiössä tänään Pirkan einestomaattikeittoa. Terveellisempää ei jaksa värkätä, ja kaloreitakin annoksessa näyttäisi olevan vain 24. Sekoitettuani keittopussin kylmään veteen tulvahti muistoja mieleeni, sillä haju muistutti erittäin paljon lapsuuden ponitallien rehuhuonetta, tai sitä aiv-paalua, jota ponit jyrsivät tarhassa.
Tässä vaiheessa minua alkoi hitusen jo huolettamaan, ja jouduin kaivamaan pussin roskiksesta ja tsekkaamaan tuoteselosteen vielä kerran. AIV:stä siellä ei puhuttu, mutta onneksi bongasin ohjeesta etttä voin "lorauttaa" sekaan ruokakermaa. Puoli purkkia. Voi vittu. Hyvää laihdutuskuurin aloituspäivää minä! Tomaattikeitto ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan hassumpaa, mutta minua ärsyttää että sitä jäi reippaasti yli puolet yli! Ja puolisoni ei suostu syömään tuota epämääräistä sotkua, joten roskikseen menee kaikki loput.
Sain muuten taas uuden rakkauden kohteen, Pirkan pienet suklaaleivokset. Kaloreita yhdessä on 86 ja leivos on helvetin pieni kuutio.
Juhlin tosiaan eilen hieman liian rankasti lomaltapaluujuhlaa. Hihittelin kännissä Audin etupenkillä kuin pahainen pikkuteini ja aamulla tunsin itseni typeräksi ja erittäin huonovointiseksi. Goodbye hyvin alkanut laihdutuskuuri.
Meillä on tällä hetkellä tolkuttoman hidas netti. Kirjoittelu takkuaa kun tämä ei anna julkaista mitään kuvia tässä blogissa. Huomenna vihaista puhelua Soneralle!
Tässä vaiheessa minua alkoi hitusen jo huolettamaan, ja jouduin kaivamaan pussin roskiksesta ja tsekkaamaan tuoteselosteen vielä kerran. AIV:stä siellä ei puhuttu, mutta onneksi bongasin ohjeesta etttä voin "lorauttaa" sekaan ruokakermaa. Puoli purkkia. Voi vittu. Hyvää laihdutuskuurin aloituspäivää minä! Tomaattikeitto ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan hassumpaa, mutta minua ärsyttää että sitä jäi reippaasti yli puolet yli! Ja puolisoni ei suostu syömään tuota epämääräistä sotkua, joten roskikseen menee kaikki loput.
Sain muuten taas uuden rakkauden kohteen, Pirkan pienet suklaaleivokset. Kaloreita yhdessä on 86 ja leivos on helvetin pieni kuutio.
Juhlin tosiaan eilen hieman liian rankasti lomaltapaluujuhlaa. Hihittelin kännissä Audin etupenkillä kuin pahainen pikkuteini ja aamulla tunsin itseni typeräksi ja erittäin huonovointiseksi. Goodbye hyvin alkanut laihdutuskuuri.
Meillä on tällä hetkellä tolkuttoman hidas netti. Kirjoittelu takkuaa kun tämä ei anna julkaista mitään kuvia tässä blogissa. Huomenna vihaista puhelua Soneralle!
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
7
Monta päivää on viimeisestä kirjoituksesta kulunut - olen pahoillani.
Ananas-maitorahkasörsseli on btw aivan helvetin naminamia nykyään! Olen ennen inhonnut maitorahkaa sen happaman maun ja sokerittomuuden vuoksi, mutta makuun tottui nopeaa ja nyt jopa pidän siitä. Myös ananas-raejuusto on aivan ihanaa. Voisin syödä näitä ikuisesti... ;)
Tarvitsen tehosekoittimen, blenderin, miksi niitä nyt kutstutaankaan. Olen katsellut netistä smoothiereseptejä, ja ne vaikuttavat ihanilta. Smoothiesta saa terveellisen ja kevyen helposti.
Sain eilen muuten uuden herkun! Panda POP- Crunchy... Aivan mahtavaa sekin. Valkosuklaapallot jäivät syömättä mutta tummat menivät :D
Kertokaahan minulle terveellisiä ja makeita herkkuja marjojen ja hedelmien lisäksi. Voitte myös kertoa tietysti kevyitä tai kevennettyjä versioita kotiruuista.
Jos nyt lenkille kelkanjäljelle auringonpaisteessa kylpevälle joelle. ♥
Ananas-maitorahkasörsseli on btw aivan helvetin naminamia nykyään! Olen ennen inhonnut maitorahkaa sen happaman maun ja sokerittomuuden vuoksi, mutta makuun tottui nopeaa ja nyt jopa pidän siitä. Myös ananas-raejuusto on aivan ihanaa. Voisin syödä näitä ikuisesti... ;)
Tarvitsen tehosekoittimen, blenderin, miksi niitä nyt kutstutaankaan. Olen katsellut netistä smoothiereseptejä, ja ne vaikuttavat ihanilta. Smoothiesta saa terveellisen ja kevyen helposti.
Sain eilen muuten uuden herkun! Panda POP- Crunchy... Aivan mahtavaa sekin. Valkosuklaapallot jäivät syömättä mutta tummat menivät :D
Kertokaahan minulle terveellisiä ja makeita herkkuja marjojen ja hedelmien lisäksi. Voitte myös kertoa tietysti kevyitä tai kevennettyjä versioita kotiruuista.
Jos nyt lenkille kelkanjäljelle auringonpaisteessa kylpevälle joelle. ♥
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
6
Minusta on mukavaa, kun on hyvää ruokaa ja hyvää siideriä, herkkuja ja kaloreita. Ja paljon.
Tyytyväisimmilläni olen silloin, kun olen tehnyt oikein pitkän lenkin, syönyt terveellisesti ja tunnen oloni raukeaksi. Mutta miten helvetti se on niin hankalaa aloittaa? En voi uskoa.
Tänään ajattelin kolata koko pihan ja pudottaa lumet katoilta. Anoppilassa on suuri piha, joten toivottavasti kaloreita kuluisi jonkin verran enemmän mitä eilen (300 +-kaloria..... Jeesus vihaan itseäni)
Meillä on myös kaappi täynnä terveellisiä ruoka-aineksia, ja loppuviikon syön oikeasti niin terveellisesti kuin mahdollista. Pienennän myös annoskokoa ja liikun mahdollisimman paljon. Ei enää tekosyitä. Painon on lähdettävä tippumaan. En usko onnistuvani enää siinä -12 kg ennen juhannusta, mutta jos saisin edes sen 8 kiloa pois. Miksi en voisi laihduttaa myös kesällä? Eikö se silloin ole vaikeampi keksiä tekosyitä, kun on asfaltti ja plusasteita eikä näitä talven "riemuja"?
Motivaatio olisi tällä hetkellä todella tärkeää, ja myös se motivaation ylläpitäminen. Kuten aiemmista kirjoituksista voi päätellä, olen saanut motivaatiopiikkejä joka aamu mutta kun ne ovat laskeneet olen huomannut itseni löhöävän ja ahtavan kaloripommeja turpaani jumalattomalla vauhdilla. Tunnesyömistäkö?
Ja minusta tuntuu, etten ole ihan perillä tästä kaloriasiasta, enkä proteiineista ja niistä. Tahtoisin tutustua tällaisiin asioihin, että pääsisin pienenemään. Jos tiedätte joitin hyviä artikkeleita, tai osaatte selittää tälle tollolle ne asiat sellaisella "tämä proteiini on pikkupupu, joka on menossa isoon mustaan luolaan. Pikkupupu tarvii nääääin monta pikkupupua lisää luolaan että se voisi voittaa ison pedon, jota kaikki kutsuivat Läskiksi." tyylillä, olisin ikuisesti kiitollinen. Minuun ja minun järjenjuoksuun kun ei pure nämä vaikeimmat selitykset.
Unohdin laittaa ruokapäiväkirjani kirjaamiset tänne, ja ajattelin tehdä sille oman osion välilehteen jos joku vain kertoisi minulle miten. Olen käsi näissä bloginmuokkaushommissa ja aina ongelmissa jos eksyn harhailemaan asetussivuille.
Tyytyväisimmilläni olen silloin, kun olen tehnyt oikein pitkän lenkin, syönyt terveellisesti ja tunnen oloni raukeaksi. Mutta miten helvetti se on niin hankalaa aloittaa? En voi uskoa.
Tänään ajattelin kolata koko pihan ja pudottaa lumet katoilta. Anoppilassa on suuri piha, joten toivottavasti kaloreita kuluisi jonkin verran enemmän mitä eilen (300 +-kaloria..... Jeesus vihaan itseäni)
Meillä on myös kaappi täynnä terveellisiä ruoka-aineksia, ja loppuviikon syön oikeasti niin terveellisesti kuin mahdollista. Pienennän myös annoskokoa ja liikun mahdollisimman paljon. Ei enää tekosyitä. Painon on lähdettävä tippumaan. En usko onnistuvani enää siinä -12 kg ennen juhannusta, mutta jos saisin edes sen 8 kiloa pois. Miksi en voisi laihduttaa myös kesällä? Eikö se silloin ole vaikeampi keksiä tekosyitä, kun on asfaltti ja plusasteita eikä näitä talven "riemuja"?
Motivaatio olisi tällä hetkellä todella tärkeää, ja myös se motivaation ylläpitäminen. Kuten aiemmista kirjoituksista voi päätellä, olen saanut motivaatiopiikkejä joka aamu mutta kun ne ovat laskeneet olen huomannut itseni löhöävän ja ahtavan kaloripommeja turpaani jumalattomalla vauhdilla. Tunnesyömistäkö?
Ja minusta tuntuu, etten ole ihan perillä tästä kaloriasiasta, enkä proteiineista ja niistä. Tahtoisin tutustua tällaisiin asioihin, että pääsisin pienenemään. Jos tiedätte joitin hyviä artikkeleita, tai osaatte selittää tälle tollolle ne asiat sellaisella "tämä proteiini on pikkupupu, joka on menossa isoon mustaan luolaan. Pikkupupu tarvii nääääin monta pikkupupua lisää luolaan että se voisi voittaa ison pedon, jota kaikki kutsuivat Läskiksi." tyylillä, olisin ikuisesti kiitollinen. Minuun ja minun järjenjuoksuun kun ei pure nämä vaikeimmat selitykset.
Unohdin laittaa ruokapäiväkirjani kirjaamiset tänne, ja ajattelin tehdä sille oman osion välilehteen jos joku vain kertoisi minulle miten. Olen käsi näissä bloginmuokkaushommissa ja aina ongelmissa jos eksyn harhailemaan asetussivuille.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
5
Hei, ja anteeksi.
Postaustauko on venynyt taas hävyttömän pitkäksi, olen kehitellyt muuta puuhaa kuten siivoilua ja sukulaisten luona ravaamista, alkoihan nyt kauan odotettu hiihtoloma. Loma, jonka piti olla minulle kunnon sporttiponnistus, ruokavalioon tutustuminen ja sen korjaaminen. Loma, jonka täytyi muuttaa elämänsuuntani.
Hyvät lukijani (tai eihän minulla lukijoita ole, mutta ehkä joku jonkin kuuluisan fitness-lehden toimittaja löytää blogini ja kun killun Suomen seksikkäimpien listalla tahtoo tehdä muutoksestani haastattelun. En muuten lue fitness-lehtiä, niistä tulee paha mieli.) olen luusereista luuserein. Sain sentään käsivarteni kipeiksi lauantaina, kun raahasin valtavia huonekaluja tätini asunnosta pihalle. Jos mulla olisi edes hippunen itsekuria, saattaisin jopa onnistua.
Makeakoukku on niin kuin huumekoukku. Siitä ei pääse irti ilman tahdonvoimaa, jota minä tunnetusti välttelen. Tänään keitän aamupalaksi luomukaurapuuroa, en pistä sokeria enkä voita mutta ehkä vähän mustikoita. Eilen tajusin, ettei se "No ei se tämä jäätelö vielä haittaa". Haittaapas! Siiitäkin tulee ylimääräisiä kaloreita ja niitä on nyt vältettävä. Ja eikä se "Menen nyt autolla tuohon lähi-Siwaan, ei se kävely kuitenkaan mitään vaikuta." Vaikuttaahan se! Siinä palaa kaloreita, vaikkakin vähän, mutta palaa silti. Deal with it, mä joko onnistun tai vajoan häpeään.
Se minun julkinen ruokapäiväkirjani on niin häpeällistä luettavaa ja lista on niin valtavan pitkä, etten nyt tällä hetkellä ala kirjaamaan sitä tuohon alas. Editoin illalla varmaankin tämän tekstin, ja lisään kolmen päivän ruokaseurannat tänne. Ihan kuten lupasin.
Voin kuitenkin paljastaa, että kolmen päivän kalorimääräni on hurjat 8500 kcal. Huhhuh.
Postaustauko on venynyt taas hävyttömän pitkäksi, olen kehitellyt muuta puuhaa kuten siivoilua ja sukulaisten luona ravaamista, alkoihan nyt kauan odotettu hiihtoloma. Loma, jonka piti olla minulle kunnon sporttiponnistus, ruokavalioon tutustuminen ja sen korjaaminen. Loma, jonka täytyi muuttaa elämänsuuntani.
Hyvät lukijani (tai eihän minulla lukijoita ole, mutta ehkä joku jonkin kuuluisan fitness-lehden toimittaja löytää blogini ja kun killun Suomen seksikkäimpien listalla tahtoo tehdä muutoksestani haastattelun. En muuten lue fitness-lehtiä, niistä tulee paha mieli.) olen luusereista luuserein. Sain sentään käsivarteni kipeiksi lauantaina, kun raahasin valtavia huonekaluja tätini asunnosta pihalle. Jos mulla olisi edes hippunen itsekuria, saattaisin jopa onnistua.
Makeakoukku on niin kuin huumekoukku. Siitä ei pääse irti ilman tahdonvoimaa, jota minä tunnetusti välttelen. Tänään keitän aamupalaksi luomukaurapuuroa, en pistä sokeria enkä voita mutta ehkä vähän mustikoita. Eilen tajusin, ettei se "No ei se tämä jäätelö vielä haittaa". Haittaapas! Siiitäkin tulee ylimääräisiä kaloreita ja niitä on nyt vältettävä. Ja eikä se "Menen nyt autolla tuohon lähi-Siwaan, ei se kävely kuitenkaan mitään vaikuta." Vaikuttaahan se! Siinä palaa kaloreita, vaikkakin vähän, mutta palaa silti. Deal with it, mä joko onnistun tai vajoan häpeään.
Se minun julkinen ruokapäiväkirjani on niin häpeällistä luettavaa ja lista on niin valtavan pitkä, etten nyt tällä hetkellä ala kirjaamaan sitä tuohon alas. Editoin illalla varmaankin tämän tekstin, ja lisään kolmen päivän ruokaseurannat tänne. Ihan kuten lupasin.
Voin kuitenkin paljastaa, että kolmen päivän kalorimääräni on hurjat 8500 kcal. Huhhuh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)